Arvio: Tuomon ja Markuksen Game Changingille kannattaa antaa aikaa – mainio levy palkitsee runsaskätisesti kuulijansa

Tuomo & Markus
Game Changing
Grandpop

Kun tässä nyt on eletty koronaa ja sotaa, niin monia levyjä, eikä vähiten Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin Game Changingia, tulee väkisinkin peilattua niihin. Tosiasiassa näistäkin biiseistä valtaosa on tehty jo ennen koronaa, vaan kummasti ne silti istuvat juuri tähän hetkeen. Lahjakas parivaljakko tosin karttaa suoraa julistusta, useimpia lauluja voi tulkita parista tai jopa useammasta vinkkelistä.

Suoraakin puhetta sentään löytyy. Raukean texmex-haitarin saattelema borderballadi Hecho en Mexico valottaa tilannetta USA:n etelärajalla realistisesti. Eniten särmää omaa toinen suosikkini, Tuomon laulama We’re Not Buying It. Se erottuu höyhenenpehmeästä ympäristöstään coolisti funkyllä mutta avoimella vastarinnallaan, joka on kuin miksaus Riot-kauden Sly Stonea ja Marvin Gayeta ilman falsettia. Potkua antaa Marc Ribot’n niukkaeleisen pureva kitarasoolo.

Jonathan Wilsonin avulla itse tuotetun Game Changingin suola piileekin siinä ristiriidassa, että sen täyteläinen, hellä ja hienovaraisia sävyjä tihkuva ulkoasu kätkee sisälleen dystooppisia pohdintoja akuuteista aiheista. Sointia väritellään muun muassa Tuomon jousisovituksilla, Pekko Käpin jouhikolla, Miikka Paatelaisen pedalsteelillä, Verneri Pohjolan utuisella trumpettimagialla ja tajuttomalla määrällä erilaisia kieli- ja kosketinsoittimia.

Game Changingille kannattaa antaa aikaa, jotta siitä saa kaikki nyanssit ja kerrokset irti. Siellä ne nimittäin ehdottomasti ovat.