Waves Vienna
Wien, Itävalta
26.–28.9.2019
Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Waves Viennan moni-ilmeisyys hämmästyttää. Toki jokaisen kaupunki- ja showcase-festivaalin ideana on tarjota laaja skaala musiikkia, mutta silti Itävallan pääkaupungin tapahtuma on poikkeuksellinen.
Mieleen ei tule toista tilaisuutta, jossa yksissä ja samoissa puitteissa voi kuunnella vaikkapa ärhäkkää räppiä, kulmikasta krautrockia, kosmista soulfunkia, paikallisten indienaisten superyhtyettä, juurevaa trubaduuri-meininkiä, letkeää kantria ja uusklassista pianomusiikkia.
Genrepalettia avartaa osaltaan Waves Viennan agenda tuoda yhteen artisteja erilaisista lähtökohdista mottona ”itä kohtaa lännen”. Yhdeksännen Waves Viennan teemamaat olivat Ruotsi ja Unkari, joista saapui esittäytymään laaja valikoima bändejä. Kaikkiaan festarilla kuultiin musiikintekijöitä 20 maasta.
Sen myötä Waves Viennan ohjelmasta oli rakennettu aidosti moniulotteinen. Keski- ja Itä-Euroopan artistien rinnalla kuultiin vierailijoita Britanniasta Yhdysvaltoihin ja Australiasta Ukrainaan. Itse asiassa erityistä pöhinää Wienissä aiheuttivat juuri ukrainalaiset – herätetyn huomion perusteella tuntuikin, että kyseessä oli kolmas teemamaa.
Australialainen The Stroppies oli Waves Viennan kaukaisin vieras.
Kauimpaa saapunut kengurumaan The Stroppies oli lavalla temperamenttisen impulsiivinen ryhmä, joka operoi rennolla otteella ja diggailemansa Guided By Voicesin DIY-asenteella. Nina Simonen ja Patti Smithin kaltaisista esikuvista inspiroitunut Massachusettsin kasvatti Marissa Nadler taas toi mieleen rock-version Lana Del Reystä.
Marissa Nadler voisi olla Lana Del Reyn rock-sisko.
Waves Vienna järjestettiin vanhaan veturitehtaaseen luodussa WUK-kulttuurikeskuksessa sekä sitä ympäröivissä klubeissa ja gallerioissa. Keikat täyttivät tilat usein ääriään myöten. Klubimaiset pienet salit mahdollistivat intiimin tunnelman rakentamisen ja ilmapiirin lämpöä nosti myös se, että keikoille myytiin lippuja – yleisö muodostui siten ammattilaisten lisäksi faneista ja muista kiinnostuneista.
Muunnelmia teemoista
Ruotsalaisista hulppeimman show räjäytti kahden naisen ja yhden lyömäsoittajan The Magnettes. Sen ilmaisua on kuvattu muun muassa termillä ”21st Century Fuck-Pop”. Trio sivusi musiikissaan solistien Rebecka Digervallin ja Sanna Kallan kotipaikan Pajalan lähihistoriaa ja osoitti kunniaa pitäjän kirjailijalle Mikael Niemelle sylkemällä tämän hetken populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
The Magnettes oli 9. Waves Viennan iskevimpiä akteja.
The Magnettes miksasi iskevästi räpin, punkin ja sähköisen tanssimusiikin estetiikkaa. Laulukieleen englantiin ujutettiin lisäksi suomea ja meänkieltä. Bändin yhdessä avainbiisissä Killers in a Ghost Town kuitataan lopuksi ”Turpa kiinni minun haters”. Ehtymätön liike-energia toi mieleen The Knifen, joskin pajalalaiset saivat aikaan samanmoisen rähinän kolmistaan kuin Göteborgin kunkut isolla kiertuekokoonpanolla.
Vahvan setin soittivat niin ikään esimerkiksi Miss Sister, Linn Koch-Emmery ja Two Year Vacation. Miss Sister alias Ida Gratte kuvaa biiseissään omakohtaisia kokemuksia alistetun sukupuolen näkökulmasta laukoen turhautumiaan päin kuuntelijan pläsiä. Koch-Emmery puolestaan ammensi tarinansa arjen pienistä valopilkuista ja kanavoi ne pienimuotoisiksi shoegazing-kiteytyksiksi.
Ruotsin Miss Sister murjoo sukupuolisia konventioita ja ennakkoluuloja.
Two Year Vacation antoi huutia vakavoinnille nostaen kuvitteelliset aurinkolasit nenälle ja kauhaisten huolettomasti daiquirin haltuun. Aurinkoinen meininki viittasi yhtä lailla kalifornialaisiin stereotypioihin kuin relaan elämänasenteeseen, jonka viisikko tuntui sisäistäneen olemustaan myöten.
Two Year Vacation voisi suunnatta surffaamaan suoraan lavalta.
Teemamaan Unkarin keikkalähettiläistä erottuivat Ivan & The Parazol ja Mayberian Sanskülotts. Budapestin garage-kunkut edustavat retroa autenttisimmillaan. Laulaja Iván Vitárisin bändi on saanut vastakaikua festareilla Euroopan lavojen lisäksi Yhdysvaltoja myöten. Syy oli aika ilmeinen.
Ivan & The Parazol kanavoi eilisen saundia tähän hetkeen tyylitajuisesti.
Viisikko ei yritä keksiä pyörää uudelleen vaan luottaa hyviksi havaittuihin perusteisiin. 1960- ja 1970-luvun esikuvat The Doorsin happotrippailusta Freen kaltaiseen bluesrockiin kanavoitiin letkeän mehuukkaaksi jyystöksi. Lisäksi solistin äänivarat ovat kunnioitettavat, samoin kuin mod-hiuksisen Máté Ballan kitaran hallinta.
Mayberian Sanskülotts oli Unkarin lähettiläitä Wienissä.
Mayberian Sanskülotts viittasi ulosannillaan körmyn rockin sijaan 1980-luvun ja sen jälkeisiin virtauksiin. Teatraalisesta lavahabituksesta tuli mieleen etäisesti The Curen ja Slowdiven dramatiikka. Keulakuva Zita Csordás taas nivoi kuultavat ja oletetut idolit lauluilmaisussaan soljuvaan lyyrisyyteen.
Parhautta isäntämaasta
Itävalta muistetaan ennen kaikkea Falcosta, joka soi meilläkin edelleen vaikka hittiseppä on ollut poissa keskuudestamme jo 21 vuotta. Myöhemmistä artisteista maailmalla ovat meritoituneet esimerkiksi pasunisti Paul Zauner, avantgarde-kokeilija Christian Fennesz, elektro-jazzcombo Edi Nulz, virtuoosipianisti David Helbock ja EDM-guru Parov Stelar.
Sketches of Duality on valmis isommille kansainvälisille areenoille.
Vakiintuneiden artistien sijaan Waves Vienna esitteli isäntämaan nousevia nimiä. Sketches on Duality oli ennakkoon odotetuimpia paikallisia artisteja, mistä kertoi tungos estradin edustalla jo keikan alla. Ja hyvin se toimikin. Kollien jazzilliseen improvisaatioon venyvä hiphop-soul natsasi tymäkkään saundiin. Meno tihenikin parhaimmillaan The Rootsin mieleen tuovaksi grooveksi silti rennolta kuulostaen.
Elis Noa tulee tykö eklektisine sointeineen.
Elis Noa vuorostaan törmäytti keikallaan sähköistä popitusta urbaaniin r&b-hehkutukseen. Tulos? Laulaja-multimuusikko Elisa Godinon ekstaattisuuteen ylenevää kiihkoa, jossa vakuutti yhtä lailla pirskahteleva energia kuin hyväntuulinen läsnäolo.
My Ugly Clementine soitti näytteensä Wienin FM4-radiostudiossa.
Tiiviin erikoisvedon FM4-radioaseman studiossa heittänyt My Ugly Clementine on itävaltalainen superbändi, jonka kukin jäsen on meritoitunut omillaan eri suosikkiyhtyeissä. Akustiikaltaan upeassa tilassa My Ugly Clementine räiskyi peppipitkätossumaista asennetta. Naisenergia nosti punkin ja garagen rosottaman paukkeen ylemmille leveleille ja otteista näkyvä tekemisen ilo jätti kaipaamaan lisää työnäytteitä nelikolta.
Soia tutkii ilmaisussaan maailmanmusiikkeja.
Taiwanilaissyntyinen, Wieniin asettunut laulunikkari Soia on vuorostaan suodattanut musiikkiinsa ominakeisen yhdistelmän rytmiikkaa ja eksoottisia asteikkoja Arabiasta Aasiaan. Suoritus olikin pitkän viikonlopun maailmanmusiikillisimpia.
Soitannolliset lähettiläät
Ukraina oli tuonut Wieniin edustavan kattauksen uusinta musiikkia. Eniten huomiota herätti naisräppäri Alyona Alyona, joka meritoitiin Anchor-palkinnolla kiinnostavimpana tulokkaana Hampurin Reeperbahn Festivalilla viikko aiemmin. Television starasparrausrinkien sijaan hän on kehittänyt sanottavaa kaitsemalla naperoita lastentarhassa Kiovan liepeillä. Pushka-hitin kaltainen itseironinen ja arkiviisaan tiedostava tiputus vetosi kokeneimpiinkin kuuntelijoihin.
Sasha Boole näytti, että kantrimeininki on mielentila, jolla ei ole mitään tekemistä maantieteen kanssa.
Eri tavalla koukutti Sasha Boole. Stetsoneineen ja tatuointeineen laulaja-kitaristi-harpisti paitsi näytti, myös kuulosti satojen keikkojen lisäksi myös putkat kolunneelta pelimannilta. Hän polkaisi ilmoille yhden miehen kantri- ja americana-pidot rouheasti, biisinsä sujuvaan supliikkiin kääräisten. Show’ssa korostuikin Boolen muistelmat niin sattumuksista tien päällä kuin äidin vastustuksesta ryhtyä muusikoksi.
Gurt [O] ujuttaa elektroon orgaanista pulssia eksotiikan ohella.
Gurt [O] kertoi työstävänsä omaa näkemystään future popista. Ääniaalloiksi muokattuna idea kulminoitui jyliseviin biitteihin ja princemäisen letkeään bassojyystöön, jotka istutettiin kontrastikkaaseen elektroon. Audioenergian aisti koko kehossa, laulaja Olya Chernyshova taas kehitti liikkeillään ritualistista näyttävyyttä koko koplan lavahabitukseen.
Carlos Cipa tuulettaa käsityksiä pianomusiikista.
Aivan jotain muuta tarjosi Carlos Cipa. Klassista Münchenissä opiskellut pianisti on panostanut rajojen ylittämiseen. Tuore albumi Retronyms kuljettaa samantapaisiin tunnelmiin kuin niin ikään saksalaisen Martin Kohlstedtin kokeilut, joissa preparoitua flyygelisaundia kasvatetaan rytmikonein ja muulla elektroniikalla.
Soolopianokonsertissaan Cipa johdatti meditatiivisiin sfääreihin. Ympäröivien klubien leikkauspisteessäkin Cipa pystyi rauhoittamaan tilanteen ja kuuntelijan mielen piano-flowllaan. Siinä ambientmainen leijunta yhdistyi ukrainalais-visionääri Lubomyr Melnykin vuolaaseen musiikin virtaukseen.
Saksalaiskattauksesta jäivät mieleen vielä Darjeeling ja John Moods. Ensin mainittu yllätti intensiivisellä fuusiollaan, jossa psykedeliaa ja progea ujutettiin krautrockiin ja edelleen improvisoidulta kuulostavaan kepitykseen. Wuppertalin viikarit sytyttivätkin koko salillisen.
John Moods otti tuntumaa kuuntelijoihin Waves Viennassa.
John Moods taas tuntui ensin kornilta karaokevitsiltä isoeleisine imagoineen. Setin mittaan nousi esiin toinen, vilpittömämpi puoli Moodsin loikkiessa estoitta yleisön joukkoon suoraan vastaanottajien kasvoille rallattelemaan. Kun Moodsista kuoriutui kylähullumaisella tavalla symppistyyppi, fiilis kääntyi kiinnostavaksi.
Ikan Hyu ei säästellyt desibeleissä(kään).
Sveitsin tarjonnasta korvaan osui kiinnostavimpana Ikan Hyu. Duo antoi huutia mielikuville niin pienmuodostelman kuin genrehyppelyn mahdollisuuksista. Anisa Djodoatmodjo ja Hannah Bissegger mätkivät koneita, lyömäsoittimia ja sähkökitaraa yhtälaisella raivolla. Loisteputket toivat kasarimaista hohtoa räävittömään mättöön visuaalisena efektinä.
Metallin kolkkeen kaikuja
WUK ilmoittautuu yhdeksi Euroopan suurimmista kulttuurikeskuksista. Alunperin vuodesta 1855 lähtien verstaissa valmistettiin vetureita. Nyt 12 000 neliön tiloissa taotaan uusia ideoita. Kohtaamiset erilaisissa yhteyksissä olivat musiikin ohella monen syynä saapua Wieniin.
Waves Vienna valtasi WUK-kulttuurikeskuksen kolmeksi päiväksi kesäisessä säässä.
Waves Viennan konferenssiohjelma kaartui speed-meeting-kohtaamisista paneleihin ja kritiikkiaivoriihiin.
Lisäksi puhuttiin muun muassa Aasian musiikkimarkkinoista, jotka kasvavat koko ajan kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla Intian ja Kiinan tavoin. Suomestakin sinne työstää lauluja useampi taustavaikuttaja, sillä moderni tuotantoprosessi ohjaa teokset sopiville artisteille. Toisinaan kuvio on länsimaisen kontrolloitu ja kanavoi tekijänoikeustuloja takaisin, välillä taas kertakorvauksella tilatut kappaleet päätyvät kuulemma paikallisten tähtien nimiin.
WUK täyttyi yleisöstä Waves Viennassa muun muassa Alli Neumannin keikalla.
Ohessa kiinnostivat muun muassa median ja artistin kohtaaminen, ammattilaispalaute aloittelevan artistin työlle sekä keinoäly. Waves Viennassa povattiin, että AI eli Artificial Intelligence tulee mullistamaan myös musiikintekemisen ja -kuluttamisen parhaillaan käyttöön otettavien 5G-verkkojen myötä.
Waves Viennassa vieraili myös Laibachin Ivan Novak. Hän kartoitti slovenialaisen taidekollektiivin vaiheet opiskelijoiden projektista kansainväliseksi tähdeksi. Samalla avattiin vastakulttuurin nousua 1980-luvun mullisteisessa Euroopassa ennen Berliinin muurin murtumista. Tie oli kivinen opetellessa musiikkiteollisuuden tavoilla ilman organisatorista tukea tai asiantuntevaa opastusta.
Yleisö pääsi tenttaamaan Novakia muun muassa Rammsteinista. Kyllä, heidän lainaamansa esteettinen oppi on ilmeistä, ja ei, se ei meitä haittaa. Konkarin tärkein neuvo uusille toimijoille on karttaa kaikenlaisia uraguruja ja luottaa itseensä – kukin aika vaatii omat keinonsa samoin kuin artisti, joka rakentaa uraansa ruohonjuuritasolta ylöspäin.
Siinä oli kaikkea pientä säätöä, muisteli Ivan Novak Laibachin uran alkua.
Novak vielä kuittasi, että Laibach haluaa yhä kehittyä uutta luoden eikä vain kelata vanhoja hittejä. Pohjois-Koreassakin keikkaillut Laibach aikoo lisäksi operoida poliittisella kentällä alkuperäisen kollektiivin periaatteiden mukaisesti. Koreoiden yhdistyminen on mahdollisesti seuraava tilaisuus kuulla bändiä tulenaralla niemimaalla – kutsu on kuulemma jo olemassa.
Waves Viennassa jaettiin myös XA, Itävallan musiikinvientipalkinto tuoreelle indie-lupaukselle. Sen sai Anger. Duo oli paikalla pokkaamassa palkinnon, johon sisältyi koriste-esineen lisäksi 3500 euron rahallinen kädenojennus. XA-statuksen kruunaa taustalla toimivien vienti- ja tukiorganisaatioiden apu. Luvassa on useita keikkoja ulkomaisilla showcase- ja muilla festivaaleilla, konkretia kun auttaa hyötymään palkinnosta oikeasti.
Waves Viennan Thomas Heher (vas.) sekä Austrian Music Exportin Tatjana Domany (2. vas.) ja Franz Hergovich (2. oik.) ojensivat Itävallan XA-vientipalkinnon Angerin Nora Piderille ja Julian Angererille.