Moskovassa kymmenettä kertaa järjestetty festivaali Piknik Afishi keräsi Kolomenskoen puistoon tuhansia hipstereitä ja taviksia nauttimaan ulkoilmasta sekä kuuntelemaan indietä, funkia ja rockia Venäjältä ja lännestä.
Teksti: Sini Korhonen
Kuvat: Susanna Alatalo
Olisiko suomalainen yleisö yhtä tyytyväisenä istunut kokonaisen päivän festareilla kuivin suin?
Afisha-kaupunkilehden järjestämä Piknik Afishi Moskovassa on hyväntuulinen tapahtuma. Vaikka festivaalin esiintyjät olivat nimekkäitä, on tapahtumassa kuitenkin enemmän kyse nimensä mukaisesti piknikistä. Ympäri festivaalialuetta oli ripoteltu riippumattoja, säkkituoleja ja muita loikoilupaikkoja, joissa ihmiset rentoutuivat.
Musiikin ohella tapahtumassa oli panostettu myös muuhun ohjelmaan. Paikalla saattoi kokeilla esimerkiksi minigolfia, tanssia, joogaa ja sulkapalloa. Ruokatarjonta oli monipuolista, lisäksi myynnissä oli venäläisten suunnittelijoiden vaatteita, astioita ja koruja.
Tämänvuotinen festivaali oli järjestyksessä kymmenes. Tapahtuma on jo muutaman vuoden ajan järjestetty Kolomenskoen puistossa Moskova-joen rannalla. Suuri vihreä puisto tarjoaa hulppeat puitteet kaupunkifestivaalille ja paikalle pääsee vilauksessa metrolla kaupungin keskustasta. Viihtymistä edesauttaa tehokas siivoaminen: vaikka joka puolella jaettiin mainosmateriaalia ja muuta krääsää, roskienkeräilijät toimivat ripeästi eikä missään ei näkynyt jätekasoja. Yleisöä arvioitiin olleen paikalla noin 30 000, mutta väkimäärä ei avarassa puistossa ahdistanut, tosin aiheutti jonoja.
Yksi kolmesta lavasta keskittyi indieen, yksi rytmimusiikkiin ja päälavalla soitettiin etupäässä rockia. Indielavan Ariel Pink’s Haunted Graffiti oli yllättävän mitäänsanomaton – musiikki olisi toiminut paremmin hämyisellä klubilla kuin vehreän luonnon keskellä. Aloe Blacc sen sijaan veti todella kovan keikan ja sulatti yleisön viimeistään venäjänkielisillä spiikeillään. George Clinton & Parliament/Funkadelicin oli tämän jälkeen vaikea saada yleisöä vastaavanlaiseen hurmokseen, vaikka yhtye täytti suuren lavan erinomaisesti ja tarjosi myös visuaalisesti upean show’n.
Heti pääesiintyjän Blurin aloitettua yleisö hylkäsi funkin ja vyöryi kohti päälavaa. Blurin hitit saivat moskovalaisyleisön tanssimaan ja laulamaan. Damon Albarn aloitti encoren soittamalla pianolla pimenevässä illassa hykerryttävän kauniisti kappaleen Under the Westway.
Venäläisiä bändejä festivaalilla oli vain muutama. Lumikuningattaren asuun pukeutunut venäläisen rockin grand old lady Zhanna Aguzarova vetosi odotetusti yleisoon. Kuten videolta näkyy:
Yllättävän kovaa veti myös rock-bändi Splin, jonka hitit olivat kaikelle festariyleisölle tuttuja. Yleisö yltyi huimiin aplodeihin myös festivaalin lopuksi, kun Blurin encoren jälkeen taivaalle räjähti ilotulitus.
Festivaalilla oli pari suurta sponsoria ja heidän aggressiivisuutensa alkoi viimeistään tapahtuman loppupuolella häiritä. Sponsoriständejä ja telttoja oli kaikkialla laajalla festivaalialueella. Yleisö kanniskeli tyytyväisenä automerkin ja puhelinoperaattorin tyrkyttämiä kannettavia istuimia, naamareita ja ilmapalloja. Blurin keikan aikana sponsorit tunkeutuivat jo taivaallekin, kun yleisön yläpuolella lennätettiin mainostajan leijoja.
Paikalla oli enemmän koiria kuin lapsia
Festivaali oli houkutellut paikalle hipstereiden ohella paljon myös tavallisia moskovalaisia nuoria aikuisia. Suomeen verrattuna silmään pisti se, että paikalla oli enemmän koiria kuin lapsia – eikä yhdelläkään lapsella näkynyt kuulosuojaimia. Lapsia olisi olettanut näkyvän enemmänkin, sillä tapahtumassa ei myydä lainkaan alkoholia eikä sitä alueelle myöskään saanut viedä. Festivaalialueen ulkopuolella jotkut toki tyhjensivät omia pullojaan, mutta mitään laajempaa piilojuopottelua ei näkynyt. Alkoholittomuus ei kuitenkaan haitannut menoa: musiikki houkutteli ihmisiä tanssimaan ja ilakoimaan. Ei voinut välttää vertaamasta tilannetta Suomeen: olisiko yleisö yhtä tyytyväisenä istunut kokonaisen päivän festareilla kuivin suin?