Huojuva Lato | 5.10. 2012 Kujakolli, Tampere

6.10.2012 12:07



Pispalaisravintola oli ahtautunut täyteen Huojuvan Ladon faneja ja hyvän musiikin ystäviä. Illan bändi Huojuva Lato ei kuitenkaan ollut paikalla täydessä kokoonpanossaan johtuen siitä, että kitaristi Jarno Korhonen puuttui joukosta.  

Bändin nokkamies laulaja-kitaristi Suonna Kononen soitti enimmäkseen akustista kitaraa ja steel-kitaristi Ilkka Vartiainen nousi sähkökitaran puuttuessa ehkä entistäkin tärkeämpään asemaan tyylikkäällä soitollaan.

Pispalaisravintola oli ahtautunut täyteen Huojuvan Ladon faneja ja hyvän musiikin ystäviä. Illan bändi Huojuva Lato ei kuitenkaan ollut paikalla täydessä kokoonpanossaan johtuen siitä, että kitaristi Jarno Korhonen puuttui joukosta.  

Bändin nokkamies laulaja-kitaristi Suonna Kononen soitti enimmäkseen akustista kitaraa ja steel-kitaristi Ilkka Vartiainen nousi sähkökitaran puuttuessa ehkä entistäkin tärkeämpään asemaan tyylikkäällä soitollaan. Hän sooloili paljon ja maukkaasti, ja vaikka basisti Yrjö Vähäkallio ja rumpali Ville-Veikko Markkanen luovat värikkäällä soitollaan musiikille vakaan perustan, niin Vartiaisen asema on yhtyeelle erityisen tärkeä. Vartiainen on Suomessa melko harvinaisen pedal steel -soittimen todellinen mestari.

Unohtaa ei tietenkään sovi Suonna Konosen hienoja lauluja, joissa country-henkisyys ja suomalaisuus lyövät vankasti kättä. Kononen oli myös eloisa ja hauska lavaesiintyjä joka kommunikoi paljon yleisön kanssa.

Illan ohjelmisto oli pitkälti sekoitus bändin kahta pitkäsoittoa ja ep-raitoja, mutta myös Konosen pitkä ja värikäs sooloura oli edustettuna. Akustisvoittoinen, alkujaan Folkswagen-kokoonpanon esittämä Suomenhevonen sai tanakamman kumppanin Huojuvan Ladon ensialbumin biisistä Hullu suomenhevonen, jossa Kononen soitti sähkökitaraa.

Rokkivaihteelle heitettiin myös uuden cd:n biisissä Kalliit kilometrit, mutta enimmäkseen pysyttiin onnistuneesti maaseututunnelmissa. Niitä alleviivaava radiohitti Lieksan tyttö antoi Vartiaiselle jälleen yhden mahdollisuuden näyttää, mihin osaava mies stilikan ääressä pystyy. Konoselle läheiseltä Neil Young -osastolta mukana oli suomennos kappaleesta Roll Another Number. Paikalla vallitsevaa pub-tunnelmaa ei olisi tarvinnut korostaa, mutta sen teki omalta osaltaan uuden albumin biisi Valtimon seiska, joka kertoi pohjoiskarjalalaisesta anniskelupaikasta.

Kaikkiaan Huojuvan Ladon keikka oli erittäin onnistunut ja paikalla Kujakollissa vallitsi paikoin jopa riehakas tunnelma.

Ennen keikkaa Suonna Kononen vastasi muutamaan kysymykseen.

Suosionne tuntuu kasvaneen sitten edellisen levyn. Millä tavalla se näkyy?
 
Ainakin Huojuvan Ladon keikoilla näkee yhä useammin kasvoja, jotka ovat tuttuja aiemmilta keikoilta. Lisää yhteydenottoja internetissä, kysymyksiä biiseistä ja levyistä, kannustusta… Nämä ovat niitä hauskimpia suosion näkymisiä. Musan teosta itselleen ja pöytälaatikkoon meidänkin bändin jäsenillä on ihan tarpeeksi kokemusta.
 
Kantritohtori Nättilä on nimennyt teidät Suomen johtavaksi kantribändiksi. Itse olet tehnyt aiemmin monenlaista musiikkia, oliko tarkoitus Huojuvaa Latoa perustettaessa siirtyä täysin country-vaihteelle?

Olen kaartanut countryyn folkista, se oli yhteinen nimittäjä aiemmille bändeilleni. Kyllä se nuori folkpoika yhä tuon peilistä katsovan kantriukkelin sisällä on, parran peitossa, hyvin pehmustettuna.
 
Sinut tunnetaan myös kovana Neil Young -diggarina, ja ilmeisesti edellisen levyn laulu Hullu suomenhevonen on kunnianosoitus yhtyeelle Neil Young & Crazy Horse? Elääkö Neil Youngin musiikki jotenkin Huojuvassa ladossa?
 
Rakastuin ikiajoiksi pedal steel -kitaran soundiin jo ala-asteiässä, kun kuulin ensimmäisen Neil-lp:ni, Harvestin. Ben Keithin osuudet ovat niin mahtavia. Haaveilin pitkään bändistä, jonka kokoonpanossa olisi pedal steel, ja onneksi Valtimon stilikka-mestari Ilkka Vartiainen vastasi myöntävästi ehdotukseen, että perustetaanko Pohjois-Karjalaan countryhenkinen, suomeksi laulava bändi. Neil kuuluu varmasti musassamme, mutta niin kuuluvat myös Freukkarit, Waylon Jennings, Pienet Miehet, Nääsvillen Veljekset…

Teksti: ANTTI MARTTINEN
Kuvat: JUHO JUNTUNEN
 

Lisää luettavaa