Livearvio: Welcome to Tallinn, baby! – Guns N’ Roses tuli, näki ja voitti helteisen Laululavan

19.7.2018 13:44

Guns N’ Roses
Laululava, Tallinna, Viro
16.7.2018

Teksti: Vesa Siltanen, kuvat: Katarina Benzova

Lähes tarkalleen vuosi sitten Guns N’ Roses tarjosi rock-spektaakkelin Kantolan tapahtumapuistossa Hämeenlinnassa. Tänä kesänä suomalaisfanit joutuivat matkaamaan hivenen kauemmas nähdäkseen Axl Rosen, Slashin, Duffin ja kumppanit, sillä pitkäksi venyneen Not In This Lifetime -kiertueen Euroopan-osuus vei rokkikaravaanin Tallinnaan. Ja noin 13 000 suomalaisfania Laululavalle suuntasikin – yhteensä bändin ensimmäinen Viron-keikka keräsi kiinnostuneita silmä- ja korvapareja 60 000.

Logistisista syistä johtuen allekirjoittanut saapui pelipaikoille, kun toinen lämmittelijä Volbeat aloitti settinsä. Ja oikeastaan koko setti vierähtikin porteilla sisäänpääsyä jonottaessa. Vaikka jono liikkuikin hitaasti, se sentään ylipäänsä liikkui ja helteestä sekä pullotetusta juhlatunnelmasta nauttinut yleisö pysyi rauhallisena ja iloisella mielellä.

Axl Rose Tallinnan Laululavalla 2018

Aikatauluista kiinnipitämisessä huomattavasti takavuosista petrannut Axl oli yhtyeineen tällä kertaa myöhässä vain 25 minuuttia arvioidusta aloitusajasta ja lopulta auringon laskiessa pärähti It’s So Easyn bassointro Duff McKaganin sormista vahvistimien kautta innostuneen yleisön päälle. Tästä alkoi kolmetuntinen pläjäys rokkia niiltä ajoilta, kun se oli vielä oikeasti vaarallista.

Tallinnan-settilista (löytyy artikkelin lopusta) oli lähes identtinen vuoden takaiseen Hämeenlinnaan verrattuna, joten suurempaa vaihtelua ja harvinaisempia nostoja toivoneet joutuivat pettymään. Mukaan oli toki nostettu esimerkiksi Velvet Revolverin Slither-hitti sekä hiljattain singlenä julkaistu, aikanaan debyyttilevy Appetite for Destructionilta tiputettu Shadow of Your Love, mutta muuten keikka oli pitkälti toisinto vuoden takaa aina väliaikajamitteluja, sooloja ja covereita myöten.

Eniten bändin esityksen hyvyyttä määrittelevä tekijä on Axl Rosen ääni: mitä paremmassa iskussa mies on, sitä nautittavampi ja kovempi on myös keikka. Rose suoriutui tällä kertaa mainiosti, ehkä hieman jäätiin Hämeenlinnan-keikan tasosta mutta tavaramerkkirahina/-narina irtosi hyvin eikä aiheuttanut myötähäpeää.

Settilistan biisijärjestys oli sen sijaan mietitty hieman huonosti ja Slashin pitkästä kitarasoolosta alkanut slovareiden ja akustisten biisien putki laski energiatasoja ja sai kaipaamaan menevämpiä paloja sekaan. Vaikka Sweet Child O’ Mine, Don’t Cry, November Rain tai Soundgarden-laina Black Hole Sun todella hyviä ovatkin, ne kaikki peräkkäin keikalla soitettuna on hitusen liian raskas pala, varsinkin kun suvantovaiheen päätteeksi soitettiin vielä leipääntynyt, tylsä ja rutiininomainen Knockin’ On Heaven’s Door. Biisi joutaisi muutenkin jo jäädä pois setistä, mutta nyt siitä kuultiin vielä kolme kertaa pidempi versio Slashin ja Richard Fortusin soolotilutteluineen päivineen. Äääähhh….

Ja vaikka miten Slashin soittamista rakastankin ja Fortus sopii bändiin loistavasti, on pakko todeta keikan sisältäneen aivan liikaa tiluttelua ja jamitteluja. Biisien välissä, biisien aikana, milloin vaan. Mieluummin pari soolopätkää vähemmän ja tilalle vaikka joku harvinaisempi biisi kuten Locomotive, Garden of Eden, Right Next Door to Hell, Perfect Crime tai Pretty Tied Up. Myös turhaan parjatulta Chinese Democracylta voisi soittaa enemmänkin biisejä, onneksi nyt yllätettiin Madagascarilla.

Kaikesta marmattamisesta huolimatta keikka oli hyvä ja settilista pienistä puutteistaankin huolimatta täynnä timanttisia ralleja. Viime vuoden settiin verrattuna ihan samanlaista hurmiota ei enää tullut ja bändinkin olemuksessa pitkä ja samaa kaavaa noudattava kiertue alkaa jo hieman näkyä pienenä rutinoitumisena. Kenties ihkauudet biisit olisivat hyvä lääke tähän?

Guns N’ Roses ja 60 000 katsojaa Tallinnan Laululavalla 2018

Kuuntelin kiinnostuneena sivukorvalla myöhemmin keikan jälkeen sekä paluumatkalla laivalla muiden keikalla olleiden mietteitä alueesta sekä järjestelyistä. Moni tuntui ylistävän järjestelyjä toimiviksi ja osa totesi Laululavan olleen vaikkapa Kantolan tapahtumapuistoon verrattuna kaikin puolin parempi. Itse en ihan täysiä pisteitä kuitenkaan antaisi, sillä alueella oli myös puutteensa.

Jonoista marmattaminen on toisaalta turhaa, sillä niitä syntyy auttamatta, kun 60 000 ihmistä ahtautuu noinkin pienelle alueelle mitä Laululava loppujen lopuksi on. Erillisiä kaljakarsinoita ei ollut, mutta ruoka- ja olutteltat oli sijoiteltu eriskummallisesti sisääntulon ja lavan eteen johtavan kulkureitin välille – ainakin siis sillä portilla jota itse käytin, yhteensähän niitä oli kolme. Jonot tukkivat kulkureitit ajoittain pahasti ja tekivät alueesta oudolla tapaa sokkeloisen.

Alun perin alueelle ei saanut tuoda mitään pulloja, mutta onneksi artistiorganisaatio kuitenkin myöntyi ja mukanaan sai tuoda puolen litran vesipullon. Vesipisteitä olisi kuitenkin voinut olla paljon enemmän ja ainakin paremmin merkattuna kunnon opastein. Myös bajamajat oli piilotettu melko kummallisiin paikkoihin ja niitä joutui ihan etsimään.

Lisäksi omaan silmääni pisti se, että huolimatta kaikista varotoimenpiteistä ja rajoituksista/kielloista, mitä kaikkea alueelle saa tai ei saa tuoda mukanaan, myytiin joissain ruokakojuissa ilmeisesti itse paistettuja perunalastuja (tai jotain vastaavia) – jotka oli seivästetty metrisellä, teräväkärkisellä puutikulla, joita sai sitten kanniskella mukanaan alueella. Niillä ei sitten kai pysty puhkomaan toisten silmiä tai tökkiä reikiä toisten selkään, mutta esimerkiksi sateenvarjolla voi?

Summa summarum: Guns N’ Roses on edelleen kovemmassa iskussa kuin vuosiin, vaikkakin rutinoitumisen merkit alkavat jo olla ilmassa settilistan pienistä muutoksista huolimatta. Alue olisi soveltunut paremmin hieman pienemmälle yleisömäärälle, mutta yleisö onneksi suhtautui ja sopeutui tilanteeseen eivätkä pienet puutteet haitanneet keikkakokemusta.

Mikäli Axlin, Slashin ja Duffin yhteinen matka vielä kiertueen jälkeen jatkuu, toivottavasti se jatkuu uuden levyn, uusien biisien ja kokonaisvaltaisemmin uusitun settilistan tiimoilta – ennen kuin yhtyeestä tulee pelkkä vanhojen rokkikukkojen nostalgia-akti.

Lisää luettavaa