Legendaarinen Roskilde Festival järjestettiin heinäkuun alussa 43. kertaa. Roskildehan on festivaali, jossa jokaisen festarihenkisen ihmisen tulisi vierailla ainakin kerran elämässään – että voisi palata sinne takaisin uudelleen ja uudelleen. Johtuuko festivaalin vetovoima bändikattauksesta? Vapaasta alkoholipolitiikasta? Hyvännäköisistä ja käytännöllisistä tanskalaisista? Festivaalin oheisohjelmasta? Kruunuista ja vieraasta maasta? Ruuasta?
Vastaus on: kaikista näistä ja monesta muustakin seikasta. Vasta hiljattain festivaalin jälkeisestä masennuksesta toipuneet ja kokemuksensa ja tunteensa käsitelleet Heidi (toista kertaa Roskildessa) ja Satu (ensimmäistä kertaa Roskildessa) kertovat elämyksestään pääosin metodilla The Top Five Lists. Kaikkihan listoja rakastavat!
Lue myös Heidin ja Satun Twitter-raportti suoraan festivaalilta twiitattuna. Spotify-listalle on koottu biisejä kaikilta artisteilta, joita Heidi ja Satu Roskildessa näkivät.
Teksti: Heidi Välkkilä ja Satu Kokkoniemi
Kuvat: Heidi Välkkilä & SH Luftfoto
TOP 5 Roskilden valttikortit
Mikä siitä nyt sitten tekee niin ihmeellisen?
1. Musiikillinen runsauden sarvi. Roskilden ohjelmassa on kaikkea kaikille kaikessa. Ohjelmassa on otettu huomioon todella monenlaiset musiikkityylit ja alakulttuurit. Tämän ansiosta monien genre- tai yhtye-ennakkoluulot tulevat rymisten alas, kun puolivahingossa todistaa odottamattoman hyvää keikkaa. Vaikkapa Metallican keikkaa. Master! Master!
Timanttinen Metallica
2. Hyvät venuet. Seitsemästä lavasta viisi oli telttoja tai muita sisätiloja. Suljettu tila teki keikasta klubimaisen (intiimit olosuhteet) ja muusta maailmasta rauhoitetun. Erityismaininta isoille screeneille ja hyvälle monikameraohjaukselle, niin vain saimme useita onnistuneita keikkakokemuksia isompienkin amatsonilaumojen takaa! Kaiken kruunasivat upeat valot.
3. Festivaaliruoka. Ja taas on kaikkea kaikille! Ruokakojujakin löytyy pitkin festivaalialuetta, joten nälän iskiessä ei tarvitse lähteä kauas tarpeitaan tyydyttämään. Jokaisella ruokakojulla on muuten oltava vähintään yksi kasvisvaihtoehto, näin ei vegetaristien tarvitse ravata ympäri aluetta etsien omaan ruokavalioon soveltuvaa apetta.
Meidän lautasiltamme löytyi seuraavia ruokalajeja festivaalin aikana:
- kiinalaiset lihapullat
- currywurst
- fish & chips
- lihapullat ja muusi
- spaghetti bolognese (x 3. Kolmena perättäisenä iltana. Ei suositella närästyksestä kärsiville.)
- panang curry
- kananuudelit (x 2)
- kanaburrito
- kasviswok makkaralla sekä lätyllä ja mansikalla (kuulostaa kummalta yhdistelmältä, mutta toimi!),
- popcornia
- slushie-jäähilejuomaa
- pehmistä
Harmittaa ettemme ehtineet syödä enempää!
4. Dream City ja yleisön osallistaminen. Maaliskuussa leirintäalueen itäsiipeen avattu Dream City on pieni elämyspuisto, johon festivaalivieraat saivat itse luoda ja rakentaa sisältöä pitkin kevättä. Dream Citystä löytyi kaikenlaista isoista pahvisista nukkumisboxeista jättimäiseen yksisarviseen ja Roskilde got talent -kykykilpailusta dokaamista ja tanssimista varten tehtyyn avaruussukkulaan. Kaiken tämän ja paljon muuta olivat vieraat toteuttaneet itse, omalla ajallaan ja talkoovoimin. Roskilde Festival alkaa virallisesti jo 29.6., joten Dream City on kukkeimmillaan ensimmäisinä päivinä, kun festarialueen lavat eivät vielä täyty artisteista.
Roskildessa leirintäseurueet ovat myös iso juttu. Eri seurueiden painettuja paitoja, tarroja ja lippuja oli kaikkialla. Leirintäporukat saavat myös huomiota itse festivaalilta ja joistain leirintähahmoista tulee jopa pieniä julkkiksia festivaalin sisällä.
Street City
Camp Nasty oli varmasti oikein miellyttävä leirintä.
5. Juomatarjoilu. Kaikenlaista alkoholia kaikkialla! Baarit olivat viihtyisiä, juomavalikoiman ihana kirjo teki vaikutuksen ja anniskelualueettomuus toi hienon vapauden tunteen (kiitos Tanska). Erikoisbaareissa löytyi: oli mm. rommibaari sikareineen, mojito-baari, Russerbar (white russian, black russian, skinny russian etc.), Saunabaari ja meksikolainen rantabaari (ilman vettä tosin). Ihan kaikkea mitä alkoholin ystävä kuvitella saattaa! Paitsi kuivaa omenasiideriä. Sitä ei tahdo löytyä lainkaan koko maasta.
Melonirommi-mikälie-pommi, joka tarjoiltiin tähtisadetikun, hörhelöpillien ja laulavien tarjoilijoiden kera
Hieno esimerkki erityisestä juomavalikoimasta on Heidin nauttima kokonaisesta hunajamelonista tarjoiltu melonirommi-mikälie-pommi, joka tarjoiltiin tähtisadetikun, hörhelöpillien ja laulavien tarjoilijoiden kera. Naurettavaa, mutta aivan mahtavaa. Lysti maksoi 125 kruunua (melkein 17 euroa), mutta mitäs siitä. Kysyivät muuten vielä tiskillä laitetaanko tuplana, maksaisi vain 40 kruunua lisää. Tilapäisen mielenhäiriön vuoksi vastaus oli ”ei”. Kuohuviinin suurena ystävänä Satun juomahammasta kutitteli upea samppanjamargarita. Tuopillinen tuota taikajuomaa takasi hilpeät iltapäiväpörinät! Tietenkin löytyi myös lukuisia vaihtoehtoja raittiimman selkärangan omaaville ihmisille, kuten aiemmin mainittu slushie-juoma (jonka maku säilyi viimeiseen hileeseen). Vaikka alkoholia sai sieltä täältä ja sitä jopa tyrkytettiin, emme nähneet missään sammuneita tai öriseviä känniläisiä. Kun alkoholia saa juoda tasaisesti omaan tahtiin, humalan elinkaareen ei tule ns. piikkejä ja viihtyvyys on taattu.
Kalliit herkkujuomat, nam nam.
Erityismaininta: Kyseessä on voittoa tavoittelematon festivaali, joten voitot menevät hyväntekeväisyyteen. Tähän mennessä Roskilde on lahjoittanut yli 25 miljoonaa euroa tukeakseen humanitaarista työtä ja kulttuurityötä. Erittäin hieno asia. Lisäksi festivaalia oli tekemässä 32 000 talkoolaista. Se on aika paljon. Roskilde osaa myös antaa itsestään erittäin positiivisen ja rakastettavan julkisuuskuvan, niin ennen festivaalia, sen aikana kuin sen jälkeenkin. Kukaan vain ei voi olla rakastamatta Roskildea!
Roskilden valmiiksi pystytetyt teltat. Kuva: SH Luftfoto/Roskilde Festival
TOP 5 Pettymykset
1. C2C ja alimitoitettu venue. Kovasti olimme odottaneet, mutta hetken koittaessa emme edes teltan sisään mahtuneet. Kaiken lisäksi keikan alkua saatiin odottaa yli 30 minuuttia. Kuuntelimme pari biisiä ikävässä puristuksessa ja lähdimme pois.
2. Rihannan tylsä show. Ei upeita koreografioita, eikä edes vaatteiden vaihtoa biisien välissä! Reippaasti tuli myös kamaa kasetilta, mikä ei tosin yllättänyt. Laulajatar oli aidosti yllättynyt saamastaan valtavasta vastaanotosta, ilmeisesti oli kuvitellut tulevansa esiintymään jonnekin takapajulan karjamarkkinoille eikä ollut tästä syystä jaksanut panostaa. Häntäkin saimme odottaa melkein puoli tuntia. Upeat hittibiisit kuten We Found Love, Only Girl ja Where Have You Been saivat kyllä innostumaan, ei käy kiistäminen.
3. Suuri yhteisöllisyyden tunne, jota jostain syystä odotimme kokevamme festivaalialueella, jäi vähän vajaaksi. Ihmiset ruuhkassa ovat samanlaisia törppöjä festarilla kuin festarilla. Luonnollisesti rakkaus ja yhteisöllisyys kuplivat voimakkaimmin leirintäalueilla, mutta jotain suurempaa me kuitenkin odotimme. Tanskalaiset ovat muuten myös aika töykeää porukkaa, niin festivaalivieraina kuin asiakaspalvelijoinakin. Hymyyn ei vastattu turhan usein. Ehkä odotuksemme festivaalifiiliksestä vain olivat liian romanttiset.
Jengiunivormu
4. Apollo-lava. Toissa vuoden teknoteltta oli vaihtunut rumaksi kurpitsaksi. Todella epäesteettinen ja huvittava lava. Oli myös harmillista, että pelkästään elektromusaan keskittynyt lava olikin päivänvalon armoilla. Toisaalta väkeä oli niin paljon mm. Simian Mobile Discon ja Baauerin keikoilla, etteivät kaikki harlemsheikkaajat olisi millään mahtuneet mihinkään telttaan.
Apollo-lava ja Harlem Shake!
5. Dream City. Odotukset eivät täyttyneetkään enää festivaalin toiseksi viimeisenä päivänä. Dream Citystä oli tullut haiseva autiokaupunki.
TOP 5 Superkivuudet
1. Ravit, eli reivit eli tanssit. Saimme tanssia sydämiemme kyllyydestä pitkin viikonloppua useilla huippukeikoilla. Tanssi tekee iloiseksi, mikä on erittäin toivottava mieliala festivaalilla. Rokin ja ravin taidokas tasapainottaminen on onnistuneen festivaalin salaisuus!
2. Ihanat hilirimpsisdrinkit, jotka tarjoiltiin laulaen ja tähtisadetikun kera. Pitkän kävelymatkan jälkeen leirintäalueilla, Street Cityssä ja Dream Cityssä tämä hemmottelupläjäys oli erittäin tervetullut. Mutta: hunajamelonidrinkin pohjaan tuli yllättäen reikä, josta herkkujuoma suihkusi maahan. Tukkiaksemme vuodon lykkäsimme sormen koloon, jonka jälkeen informoimme tragediasta tiskille. Hyvityksenä täysin uusi hunajamelonirommipommi. Onni onnettomuudessa!
3. Vesivessat ja lähes täydellinen bajamajattomuus. Kaikki festivaalialueen vessat taisivat olla vesivessoja. Emme me kermaperseitä ole, mutta olihan se nyt nyt miellyttävä ominaisuus. Suuri plussa siitä, että pääsi pesemään kädet vedellä ja saippualla. Vessoja tanskalaiset eivät kyllä jostain syystä osaa vetää.
4. Puhelimen lataus pyörällä. Hiki tuli ja kauan kesti, mutta olihan se hauskaa puuhaa! 15 minuutin polkemisen seurauksena akku oli saanut virtaa lisää vaivaiset 3%, joten ei tuolla määrällä hirveästi twiittailtu. Silti, kivaa ja ekologista.
5. Erilaiset istumapaikat, lounget ja hengailumestat sekä niiden runsaus. Festarialueelta löytyi myös ”art zone”. Isolla aukealla oli jättimäisistä puisista munista muodostuva Stonehenge-tyylinen rakennelma, jonne ihmisen jonottivat. Emme itse menneet sisän, emmekä vieläkään tiedä, mitä siellä oli. Kysyimme eräältä ulos tulevalta pariskunnalta mitä siellä tapahtuu. Keskustelu meni aika tarkalleen näin:
– Excuse me, what is happening over there?
– Nothing.
– We were just wondering why all these people are queueing —
– There’s NOTHING!
– Okay.
Ehkä se oli suuri jonotus & pettymys -simulaattori.
Eggs are funny
TOP 3 Ensikertalaisen ihmetyksiä
1. Ei jonoja. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta emme joutuneet jonotuksen ikeeseen. Baariin sai kävellä suoraan tilaamaan, ruokaa sai tuskastumatta jonossa ja vessaankin pääsi kärvistelemättä (tosin pahimpien ruuhkien aikana pystyimme turvautumaan pressikylän vessoihin). Mainio poikkeus totuttuihin festivaaliolosuhteisiin!
2. Ilot silmälle. Festivaalialue oli suurimmaksi osaksi erittäin viehättävä ja kekseliäästi somistettu. Ja muovitettu aita loisti poissaolollaan! Pää kääntyi ihmetyksestä yhtenään mitä erikoisimpien installaatioiden perään, kuten esimerkiksi edellä mainittujen Stonehenge-puumunien.
3. Rauhallinen tunnelma. Ihmiset olivat iloisella festivaalituulella enkä onnistunut näkemään aluella yhtään järjestyksenvalvojaa portteja lukuun ottamatta saati sitten kireää kanssakäymistä yleisön ja turvallisuushenkilöstön välillä. Ilmeisesti on mahdollista, että ihmiset osaavat käyttäytyä ilman, että heitä valvotaan taukoamatta festivaalin henkilökunnan toimesta. Onko tämä vain Tanskassa toteutuva utopia vai voisikohan tämä olla todellisuutta myös festivaaleilla Suomessa?
Ei nähty Efterklangia, Lumineersia, Goatia eikä montaa muutakaan.
TOP 5 ”Ei nähty”
1. National
Mietteet ennen keikkaa: Ei kummankaan kärkilistalla, mutta keikka kiinnostaa kyllä kovasti. Levyt eivät ole juuri säväyttäneet, mutta ehkä livenä bändi on mainio.
Mutta: Löysimme parempaa tekemistä, ei menty. Olimme Indiansin keikalla ja sitten menimme vessaan. Sitten joimme varmasti lisää alkoholia.
2. Azealia Banks
Mietteet ennen keikkaa: Kovasti kehuttua tanssittavaa mimmiräppiä, varmasti olisi hyvät ravit tiedossa!
Mutta: Löysimme parempaa tekemistä, ei menty. Söimme popcornia ja pehmistä ja katsoimme John Grantin keikkaa.
3. Efterklang
Mietteet ennen keikkaa: Tämä tanskalainen taideindierock-yhtye on jäänyt kummaltakin jostain syystä hämärän peittoon. Nyt korjaamme virheemme ja sivistämme itseämme.
Mutta: Löysimme parempaa tekemistä, ei menty. Seikkailimme haisevilla leirintäalueilla, joimme viiniä ja poljimme puhelimiimme lisää virtaa.
4. The Lumineers
Mietteet ennen keikkaa: Aika lailla samat tunnelmat kuin Nationalin suhteen. Ei varmaan kovinkaan väkevä keikkakokemus luvassa, mutta kiinnostaa jossain määrin. Onhan tästä folk rock -yhtyeestä kuitenkin ollut viime aikoina jonkin verran kuhinaa.
Mutta: Löysimme parempaa tekemistä, ei menty. Neljä sanaa: alkoholi ja Harlem Shake.
5. Black Rebel Motorcycle Club
Mietteet ennen keikkaa: Kunnon rokkihommia Orange Stagella iltapäivän auringossa!
Mutta: Löysimme parempaa tekemistä, ei menty. John Grant sekä vessahommia.
TOP 5 Yllättäjät ja uudet tuttavuudet
1. Vinnie Who. Olimme lähdössä määrätietoisesti katsomaan Suicidal Tendenciesin keikkaa, mutta tietämättämme lähdimme kohti väärää laavaa. Ajattelimme ”Ei kai ST tältä voi kuulostaa?” No ei voinut, se olikin Vinnie Who, joka oli vetänyt päälavakentän täyteen. Scissor Sistersilta kuulostava bändi oli ihan loistava. Hyvä meno, josta tuli iloinen mieli. Very gay!
2. Ingrid. Kummallinen sakki yön pimeydessä. Useiden eri artistien muodostama kollektiivi oli hämmentävä, mutta hyvä, vaikka puoliakaan ajasta emme tienneet mikä esiintyjä milloinkin oli lavalla. Setin aloittanut Peter Björn and John oli mainio! Young Folks -kappaleeseen mielikuvansa bändistä perustaneet yllättyivät varmasti. Viime vuonna samassa esiintymisslotissa Apparatjikin mielettömän supershow’n nähneet eivät olleet Ingridistä lainkaan vaikuttuneita.
3. Kendrick Lamar. Emme saapuneet ajoissa, joten jäimme täyteen ammutun teltan ulkopuolelle nauttimaan vain viimeisistä mukavan letkeistä tahdeista. Soulahtavan hiphopin lisäksi teltan ajoittain täyttivät synkemmät rytmit, mikä oli miellyttävä yllätys. Erittäin jeps!
Kielletyn hedelmän puu? Ei, vaan Kendrick Lamar -faneja, jotka eivät mahtuneet Arena-telttaan.
4. Chinese Man. Taidokas rap-funk-trip hop -kollektiivi, joka tehosti monipuolista keikkakokemusta valloittavilla animaatioilla. Paljon sampleja vuosikymmenten takaisista kipaleista. Toimi livenä, levyltä alkoi puuduttaa nopeastikin.
5. Frank Fairfield. Kuka olisi uskonut, että Roskildemme alkaa kansanmusiikilla? Sibeliukselta näyttävän miehen esiintyminen upeasti visualisoidulla Gloria-lavalla oli erilainen, mutta vaikuttava festivaalin avaus. Myös yleisömäärä yllätti, emme nähneet koko miestä muuta kuin erilaisten heijastusten kautta. Se ei kuitenkaan menoa haitannut.
TOP 10 keikat
Heidin lista:
1. Kraftwerk
2. Queens of the Stone Age
3. Dead Can Dance
4. Crystal Castles
5. Metallica
6. Indians
7. John Grant
8. El-P
9. Chase & Status
10. C2C (paras biisi ehti tulla ennen kuin lähdimme puristuksesta pois)
Satun lista:
1. Queens of the Stone Age
2. Kraftwerk
3. Crystal Castles
4. Metallica
5. Dead Can Dance
6. Talbot
7. Chase & Status
8. John Grant
9. Indians
10. Simian Mobile Disco
Roskilden suosituin esiintyjä vuodesta toiseen: Alien & Cow
Minianalyysit aakkosjärjestyksessä
C2C. Kts. Top 5 pettymykset.
Chase & Status. Lauantaiyönä Metallican jälkeen päästiin vielä tanssimaan täysillä. Ei mitään tusinajytkettä, vaan hemmetin hyviä kappaleita. Melodisia, meneviä ja monipuolisia. Ainakin siihen aikaan yöstä olimme vaikuttuneita. Helvetin hyvä ravit!
Crystal Castles. Vaikka laulu on pelkkää kimeää huutoa ja ihmiset puskevat, Crystal Castles naksautti aivomme silmänräpäyksessä reivihuumaan. Hypimme ja heiluimme kädet pystyssä biisikausia, nimittäin kädet ilmaan nostettuamme saimme ne hädin tuskin enää laskettua alas. Niin tiivistä 17 000 hengen teltassa oli. Aivan huikea meininki. Hyvät ravit!
Dead Can Dance. Ambienttia ja itämaista vanhojen aikojen folk-musiikkia. Herkistävän ja harmonisen kokemuksen kruunasi erittäin karismaattinen viittaan sonnustautunut naislaulaja (jengin pitäisi mielestämme muutenkin käyttää enemmän viittoja). Loppuvaiheessa huomiomme alkoi kuitenkin herpaantumaan ja festivaali vei mennessään. Silti, jos joskus tulee mahdollisuus nähdä yhtye livenä, mene ihmeessä.
El-P. Rankkaa rap-tykitystä. Ei mitään höpönlöpöbileräppiä eikä taustamusiikkia riippumatossa roikkuville pajauttelijoille, vaan tiukkaa asiaa Brooklynista old school -tyyliin. Myös Killer Mike kävi visiitillä.
Indians. Yhden kööpenhaminalaismuusikon ympärille rakentuva eteerinen indie pop -akti. Kaunis mies soittaa kaunista musiikkia. Simppelisti sanottuna ihania kappaleita, jotka kuitenkin alkoivat hieman toistaa itseään. Silti hyvää materiaalia keikkakyynelehtimiselle.
John Grant. Uudella levyllään elektronisempaan – ja parempaan – suuntaan edennyt alternative pop-country –muusikko heitti loistokeikan. Melankoliaa ja huumoria rönsyilevät sanoitukset sekä ystävälliset välispiikit loivat välittömän tunnelman. Silti tässäkin tapauksessa loppua kohden huomiomme herpaantui jonnekin muualle. Oli selkeä ykkönen superpäällekkäisyyskriisissä, taakse jäivät Azealia Banks sekä Black Rebel Motorcycle Club.
Kraftwerk. H: ”Keikan aikana olin ihan varma, etten ole ikinä kokenut mitään yhtä siistiä. 3D-show ei ollut kummoinen kokemus, mutta hauska lisä. En ole ikinä ollut yhtyeen musiikin suurkuluttaja, joten oletin, että tiedossa on paljon oudompaa kilkettä, joka ei niinkään säväytä. Olin väärässä, ja miten hieno asia se olikaan! Setissä ei ollut yhtään tylsää kohtaa. Täydellinen lopetus hienolle festivaalille.”
S: ”Olin etukäteen varma, etten jaksaisi innostua vakavista saksalaisista miehistä muoviasuissa We are the Robotsia tai Autobahnia enempää, mutta toisin kävi. Huolettoman alkolinkäytön ja hulivilityksen johdosta väsynyt vartaloni jaksoi hytkyä koko koko kaksituntisen ja sympaattisen kömpelö 3D -show piti hymyn huulilla koko keikan ajan.”
Metallica. Lupsakka James, pyrot, hittibiisit, helvetin hyvä meininki. Mitä muuta tästä voi sanoa?
Queens of the Stone Age. H: ”Edellisviikolla Rock the Beachissa nähty yhtye oli ihan kiva, mutta siinä kaikki. Tästä syystä odotukset eivät olleet korkealla. Johtuiko se sitten Roskildesta, suuremmasta määrästä alkoholia vai yleensä paremmasta fiiliksestä, mutta tämä oli mahdollisesti paras ikinä kokemani rokkikeikka.”
S: ”Olin odottanut tätä keikkaa kuin kuuta nousevaa. Odotukset olivat jopa niin korkealla, että pelotti pystyykö Josh Homme kumppaneineen täyttämään ne. No kyllä vain! QOTSA tämän hetkisessä miehityksessään on järkyttävän kova livebändi. Keikkasetti oli erittäin onnistunut sekoitus uutta materiaalia sekä hittikavalkadia. Keikan aloittanut Feel Good Hit of the Summer sopi täydellisesti aurinkoiseen, kuumaan ja pölyisen sunnuntai-iltaan. Ja näin naisihmisenä en voinut olla vaikuttumatta Hommen viekoittelevasta ketkuttelusta, vaikkakin hänen ulkoiset avunsa tahtovat jäädä suurimmaksi osaksi laulu- ja soittotaidon jalkoihin!”
Simian Mobile Disco. H: ”Suurin henkilökohtainen keikkapettymys koko vuonna. Olin odottanut kyseistä aktia kaikkein eniten, mutta keikalla en edes tunnistanut kappaleita. Jokainen biisi kuulosti samalta jatkuvalta jumputukselta. Välillä jostain kuului robottiäänellä nariseva ’I’m a hustler, baby’, josta tajusin tutun biisin soivan. Minua kyllä varoitettiin tästä etukäteen, mutta samalla väläyteltiin sitä mahdollisuutta, että festivaalikeikat ovat ehkä faniystävällisempiä ja biisit tunnistettavia. No, eipä olleet. Tunnelma pilalla ja paha mieli.”
S: ”Tämä oli minulle täysin uusi tuttavuus, joka kuljetti minut muistoissani nuoruuden tanssirytkeisiin. En olisi voinut olla tyytyväisempi reivatessani aurinkolasit päässä sysipimeässä yössä, jossa vain strobovalo näyttää suunnan elämälle!
Talbot. Kauniiseen kesäpäivään sopivaa kontrastia toi Gloria-rakennuksen pimeydessä soittanut Talbot. Eestiläinen pörinäduo on loistava yhdistelmä tiukkaa runttausta ja maalailevampaa jumitusta. Jokseenkin hypnoottisen keikan jälkeen olimme hämmentyneitä kuin vastasyntyneet eläimet siirtyessämme takaisin päivänvaloon.
Tusen takk, Roskilde!
Liput Roskilden yllä.