Tuhannet ja taas tuhannet nuoret haaveilevat muusikon urasta. Kuitenkin vain pienen pieni prosentti pystyy elättämään itsensä oman yhtyeensä tuotoilla, kuten Nyt-liitteen taannoinen juttu niin raadollisesti osoitti. Jutussa tunnetummat yhtyeet Lapko ja Apulanta avasivat hieman, mistä se voi muusikon leivän päälle itse asiassa tulee.
Joka kesä iltapäivälehdet pullistelevat juttuja yhtyeiden ”valtavista festivaalipalkkioista”. Asiaan vihkiytymätön tuskin tulee ajatelleeksi, että keikkailuun liittyy myös lukemattomia kuluja. Jo pelkästään paikasta toiseen siirtyminen tulee näillä polttoaineen hinnoilla tyyriiksi.
Eräs puolituttu valitteli aikoinaan rahanpuutetta. Kun sitten varovasti vihjaisin muistakin töistä yhtyetoiminnan lisäksi, kuului vastaus: ”No kuinka katu-uskottavaa se sitten olisi!?!”
Erittäin katu-uskottavaa, niin kuin lukemattomat esimerkit osoittavat. Suomen eturivin muusikoista löytyy niin lääkäriä, kemistiä, psykologia, valokuvaajaa kuin baarimikkoakin. Työnantajalta saatetaan tietysti vaatia pitkääkin pinnaa, kun rokkari hyppää jälleen päiviksi keikkabussiin
Monella tuntuu olevan käsitys, että kun yhtye saa levytyssopimuksen, voi huoletta ottaa lopputilin päivätöistä. Toki uraan pitää panostaa, jotta tulosta syntyisi, mutta realiteetit on hyvä pitää käsissä. Tehdessäni juttusarjaa muusikoiden päivätöistä moni mainitsi, että kyllähän musiikilla juuri ja juuri eläisi, mutta on ihan mukava välillä syödä muutakin kuin tonnikalaa. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, päinvastoin. Jokainen oli löytänyt oikean tasapainon musiikin ja muiden töiden välillä.
Levymyynnin väheneminen on pysynyt puheenaiheena jo useamman vuoden, joten myös artistin ansaintamallien on pitänyt muuttua. Ymmärrän varsin hyvin ammattilaisen närkästyksen laittomista latauksista. Kyllähän ompelijakin odottaa saavansa palkan tekemästään mekosta. Kun levyn tekemiseen on käytetty valtavasti sekä aikaa että rahaa, niin totta kai vaivan nähnyt odottaa saavansa tuotteen loppukuluttajalta palkan työstään, vaikkei musiikkia rahan takia tekisikään.
Kuten Blackie Lawless sanoi bändinsä 30-vuotisjuhlakiertueen kynnyksellä: ”Pelkkä haluaminen ei muusikon ammatissa riitä. Tähän pitää olla sisäinen pakko. Silloin sinulla on edellytykset saada musiikista itsellesi ammatti.”
Onneksi tämä pakko löytyy niin monilta, ja hienoja levyjä tullaan julkaisemaan myös tästä eteenpäin.