Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa menestynein

8.12.2011 14:45


Talvi on kylmää ja pimeää aikaa. Se on myös palkintojen jakamisen riemujuhlaa. Milloin artisteja palkitaan levymyynnistä, milloin niin sanotuista taiteellisista ansioista. Loppuvuonna medioilla on ollut tapana nostaa esiin vuoden menestyneimpiä artisteja.

Talvi on kylmää ja pimeää aikaa. Se on myös palkintojen jakamisen riemujuhlaa. Milloin artisteja palkitaan levymyynnistä, milloin niin sanotuista taiteellisista ansioista. Loppuvuonna medioilla on ollut tapana nostaa esiin vuoden menestyneimpiä artisteja.

Ketkä sitten ovat niitä menestyneimpiä? Mitataanko menestystä tiukasti levymyynnillä? Tämä tarkoittaisi sitä, että kansa tietää parhaiten. Samalla massoille suunnattu musiikki olisi automaattisesti parasta.

Tämä ajattelutapa sivuuttaisi kaikki vähänkin keskilinjasta poikkeavat musiikkigenret. Kaikkea musiikkia nyt vain ei tehdä suurelle yleisölle, eikä kaikkea ole tarkoitus esittää halleissa.

Toinen vaihtoehto on antaa kriitikoille valta. Kyseinen ajattelutapa aiheuttaa suurinta närää, koska silloin kyseessä on aina vain muutaman ihmisen mielipide. Arvostelu on sitä hyväksytympää, mitä positiivisempaa se on. Metallica-faneja tuskin lämmittää Lulu-levyn saama murskakritiikki, onhan kyseessä heidän lempiyhtyeensä. Lempiyhtyeet eivät tee virheitä. Sen jälkeen ne ovat entisiä lempiyhtyeitä.

Yksi merkki menestyksestä on mediahuomio. Tämä ei valitettavasti aina korreloi kovinkaan paljon totuuden kanssa – tiettyjen mediatahojen tehtävänä on nostaa esiin artisteja, joista vain noin kymmenes nousee suurempaan tietoisuuteen. Kuinka moni yhtye on vuosikymmenien kuluessa pelastanut rockin NME:n sivuilla? Myös kotimaisten artistien ”maailmanvalloitusta” on joskus ollut tapana hieman liioitella…

Menestystä voidaan myös mitata erilaisilla äänestyksillä. Milloin äänestetään parasta livebändiä, milloin parasta soittajaa, legendaarisinta yhtyettä, parasta biisiä ja niin edelleen. Ovatko nämä sitten objektiivisia menestyksen mittareita? Tuskin. Toisten artistien fanit nyt vain sattuvat olemaan huomattavasti aktiivisempia kuin toisten, tuskin vaikkapa Rushin fanien äänestysinto nousee ohi 30 Seconds To Mars -fanien.

On merkittäviä artisteja, jotka eivät ole juuri juhlineet myyntilistoilla tai kriitikoiden teksteissä. Kukaan ei varmasti kiistä, ettei M.A Numminen olisi menestynyt artisti? Eläkeläiset on soittanut suuremmilla lavoilla Keski-Euroopassa kuin moni huomattavasti enemmän levyjä myynyt yhtye. Kyseisen yhtyeen suosio ei taida johtua bändin kyvystä uusiutua ja tehdä kriitikoita miellyttäviä levyjä?

Menestystä on äärimmäisen vaikea mitata. Ehkä helpoin tapa onkin siis miettiä, mihin yhtye pyrkii. Millaisia tavoitteita he ovat asettaneet musiikilleen? Jos näistä tavoitteista toteutuu edes osa, eikö silloin voida puhua menestyksestä? Ainakin onnistumisesta.

TEKSTI: Laura Vähähyyppä

Lisää luettavaa