Niin kauan kuin on ollut bändejä, riitoja ja julkisuutta, bändit ovat riidelleet julkisuudessa. Harvoin välien selvittelyt ovat olleet kunniallisia tai rakentavia, mutta vielä harvemmin meno on muuttunut niin monisyiseksi näytelmäksi kuin viime viikkojen vääntö Jussi Hakulisen ja Yön välillä.
Tai oikeastaan Hakulisen ja Olli Lindholmin muistokonserttien järjestäjien välillä. Niin, että Hakulinen on ollut vääntäjänä ja muut väännettävinä.
Kerrataan.
Kun Olli Lindholm menehtyi traagisesti 12. helmikuuta, Jussi Hakulinen alkoi puuhata muistokonserttia Yön 80-luvulla vaikuttaneen kokoonpanon kanssa. Suunnitelma meni mönkään, kun ex-bändiläiset ensin myöntyivät, mutta sitten yksitellen alkoivat empiä ja kieltäytyä.
Keikan kariuduttua Hakulinen kertoi 19. helmikuuta Suomen Kuvalehdelle, ettei hän aio tehdä yhteistyötä Yön nykyisen kokoonpanon kanssa ja että hän ei ole ”missään nimessä mukana, jos Ollin nimellä aletaan rahastaa muistotilaisuuden yhteydessä”. Samassa jutussa Yön Mikko Kangasjärvi sanoi, että Hakulisen kanssa olisi ”mukava tehdä yhteistyötä”.
18. maaliskuuta Yön nykyinen kokoonpano kertoi järjestävänsä kolme Olli Lindholmin muistokonserttia Porissa ja Tampereella. Laulajiksi oli lupautunut nimekäs joukko Lindholmille läheisiä ihmisiä, Suvi Teräsniskasta Juha Tapioon ja Pate Mustajärveen. Hakulinen twiittasi: ”Myönnän, että tuntui pahalta, ettei panokseni Yö-yhtyeen hyväksi ei ollut edes muistokonsertteihin osallistumisen arvoinen.”
Jussi Hakulinen sai läpi oman tarinansa Yöstä ja Olli Lindholmin muistokonserteista. Ja vaikka Hakulisella on oikeus mielipiteisiinsä, aika moni nieli ne liikoja kyselemättä.
Mieli oli siis muuttunut, kenties. Ehkä Hakulinen olisikin halunnut mukaan, tai ainakin, että häntä olisi pyydetty. Joka tapauksessa hän esitti toiveen, ettei hänen biisejään kuultaisi konserteissa.
Sattumalta samana päivänä, 18. maaliskuuta, Teoston asiakassopimukset uudistuivat niin, että säveltäjillä, sanoittajilla ja kustantajilla olisi jatkossa enemmän päätäntävaltaa musiikkinsa käytöstä. Käytännössä oikeudenomistajien olisi mahdollista myöntää itse lupa omien teostensa käyttöön yksittäisissä käyttötilanteissa.
Tätä eivät muistokonsertteja järjestäneet henkilöt tienneet, ilmeisesti. Mutta Jussi Hakulinen tiesi.
Asiaa palloteltiin puolin ja toisin. Muistokonsertteja järjestävän Piikkikasvi Oy:n Kari Pössi kertoi, ettei Hakulisen biisejä aiota pudottaa pois. Hakulinen sanoi, että muuten pudotatte, tai sitten maksatte 50 000 per biisi. Tai annatte voitot hyväntekeväisyyteen.
Ja koska uusi sopimus oli Hakulisen puolella, hän sai tahtonsa läpi. Hänen laulujaan ei kuulla Isomäki-areenalla ja Tampere-talossa. Kangasjärvi kertoi, että settilistasta vaihdetaan näin ollen kaksi kappaletta.
Että eihän tämä niin monisyinen soppa ollutkaan, eihän?
No ei olisikaan ollut, ellei mukaan olisi tungettu surkeita väitteitä ja aivan liikaa epäkunnioittavaa puhetta. Jussi Hakulinen sai nimittäin läpi myös oman tarinansa Yöstä ja Olli Lindholmin muistokonserteista. Ja vaikka Hakulisella on oikeus mielipiteisiinsä, aika moni muu nieli ne liikoja kyselemättä.
Että Yö ei ollut enää oikea bändi.
Että nykyinen kokoonpano on iskelmää soittava coverpumppu, joka tekee paskoja versioita Hakulisen biiseistä.
Että Olli Lindholmin muistolla rahastetaan.
Että muistokonserttien järjestäjillä olisi velvollisuus tilittää tuotot hyväntekeväisyyteen.
Että Hakulista olisi tieten tahtoen haluttu loukata.
Ette ole jumalauta tosissanne.
Olli Lindholmin muistokonsertit järjestävät Ollille läheiset ystävät. Mukaan on pyydetty esiintyjiä, jotka tunsivat hänet vuosien tai vuosikymmenten ajalta. Paikalla on ihmisiä, jotka menettivät ystävänsä, yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta, ja jotka nyt haluavat kunnioittaa tämän muistoa.
Suvi Teräsniska, Juha Tapio, Pate Mustajärvi, Pauli Hanhiniemi, Antti Kleemola, Timo Kiiskinen, Herra Ylppö, Vexi Salmi, Tommy Hellsten, Annika Eklund, Miina Mikkonen ja lukuisat muut. Rahanahneita tyyppejä vai? Tavoitteena lyödä Olli Lindholmin perintö lihoiksi ja korjata voitot talteen?
Tai itse yhtye. Miehet, jotka menettivät paitsi läheisen ihmisen, myös työpaikkansa. Koko tämän vuoden keikkatulot, ja tulevien vuosien myös. Joiden pitää nyt suunnitella elämänsä uudelleen, kaiken surun keskellä. Ollilla rahastava coverbändi?
Toistan. Ette ole jumalauta tosissanne.
Yö-leirin suurin virhe oli se, että Hakulisen käynnistämään keskusteluun ei juuri otettu kantaa. Tai kun otettiin, tiedot olivat puutteellisia. Syntyi kuva, että Hakulinen ja Yö ovat riidoissa, vaikka riitelijänä oli käytännössä yksi ihminen. Viihdemediat tietysti auttoivat pumppaamalla tapauksen niin suureksi kuin pystyivät.
Lopulta asia on yksinkertainen: Hakulinen saa pitää biisinsä. Ollin ystävät saavat järjestää keikkansa. Yön fanit saavat nauttia Yön musiikista loppuunmyydyissä muistokonserteissa.
Ja meidän muiden olisi syytä miettiä, miten maailmaan saataisiin hieman enemmän lämpöä ja hieman vähemmän toraa.
Teksti: Antti Granlund