AKERCOCKE: Goat Of Mendez

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Goat Of Mendezin perusteella Akercockesta tulee, jos eivät tapa toisiaan, vaikeasti taklattava tähti äärilaidan metallin tummalle taivaalle. Se on todella ilkeän kuuloinen retkue, joka sotkee metalliinsa niin paljon erilaisia kytköksiä, että heikommalla laskupäällä on turha mennä ynnäilemään.

Arvio

AKERCOCKE
Goat Of Mendez
Peaceville

Goat Of Mendezin perusteella Akercockesta tulee, jos eivät tapa toisiaan, vaikeasti taklattava tähti äärilaidan metallin tummalle taivaalle. Se on todella ilkeän kuuloinen retkue, joka sotkee metalliinsa niin paljon erilaisia kytköksiä, että heikommalla laskupäällä on turha mennä ynnäilemään.
Muodonmuutoksia tapahtuu yhden biisin aikana useita, mutta ilman töksähdyksiä. Lähes sairaalloisesta rankkuudesta ei tingitä sentin vertaa. Esimerkiksi avaussiivu Of Menstrual Blood And Semen jauhaa ensin Deicide- ja Death-tyylisiä laulutapoja vaihdellen ja siirtyy hiljalleen kohti blackimpää rääkyä. Hard core -vaikutteet paistavat läpi ja vauhti pysyy kipeän kiivaana. Sitten heitetään väliin hitaampaa thrashimpaa vatkausta ja näppäriä sooloja. Kakkosbiisi A Skin For Dancing In tuo mukaan vielä Arcturus-vaikutteista puhdasta laulua ja vahvat koskettimet. Pelkoinstrumentaaleja kuullaan ja paahtoa eikun tiukennetaan.
Kaikki nämä ovat hajanaisia poimintoja, mutta biiseissä osat on nivottu yhteen ilman kupruja ja pirstaleita. Monenlaisesta seoksesta johtuen laulut kasvavat pitkiksi, lyhyisiin ei saisi millään yhtä paljon sisältöä kangertelematta. Ei Akercocke aivan tylymmän metallin Faith No Moreksi nouse, mutta eipä paljon uuvukaan.
Peaceville on pitkästä aikaa signannut uudenlaisen ja kaikessa ilkeydessään uniikin bändin, jolla on edessään matojen, pääkallojen ja suolenpätkien lisäksi myös ruusuinen tulevaisuus.