Arvio: Brother Firetriben Number One tarjoaa hyvää meininkiä ja eskapismia, jota maailma kaipaa

Number One ei ehkä kuulos­ta kokonaisuudelta, mutta se on Paloheimoa tehtaan takuulla.
Arvio julkaistu Soundissa 5/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Brother Firetribe
Number One
Gramophone

Nykyinen musiikkie­kosysteemi, jossa tiputellaan biisi silloin ja toinen tällöin, tuntuu sopivan Suomen melodisen rockin ykköstykeille. Nämä sepät kun eivät muuta teekään kuin hittejä.

Number One koostuu suoratois­toalustoilla jo julkaistusta viidestä sekä parista uudesta siivusta, eikä kattauksessa ole moitteen sijaa, ellei biisien suht samanlaista tun­nelmaa laske viaksi.

Voimalauluissa löytyy. On synan liidaamaa ryhdikäsbiittistä klassi­sen AOR:n draivia, kuulaan melo­dista ja äärimmäisen tyylitajuista kitarointia sekä hunajaisia stem­moja – juuri sitä hyvää meininkiä ja kirkasotsaista eskapismia, jota tämä maailma kaipaa.

Olen ollut ensikuulemasta asti lääpälläni Pekka Heinon laulusoun­diin. Se vangitsee eritoten hajo­amisensa partaalla kiikkuessaan, silloin kun ylärekkariin siirtyminen vaatii hieman pinnistystä. Biisisep­pä Tomi Nikulainen tuntee laulajan soundin sweet spotin kuin taskunsa, ja Heino toimittaakin taas niin että selkäpiissä tuntuu.

Number One ei ehkä kuulos­ta kokonaisuudelta, mutta se on Paloheimoa tehtaan takuulla. Man on a Mission ja Just Another Night menevät irtosiivuinakin bändin par­haimmistoon.