BROTHER FIRETRIBE: False Metal

BROTHER FIRETRIBE
False Metal
Spinefarm

Mikä pistää nuoret miehet soittamaan kaameaa 80-luvun aikuisrockia? Kansainvälisen rocktähden turmiollinen luppoaika? Huumori? Totaalinen arviointikyvyn pettäminen? Jos Survivorin Burning Heart -biisi on mielestäsi olennainen osa onnistuneita kotibileitä ja Foreignerin 4 yksi parhaita kuviteltavissa olevia albumikokonaisuuksia, on Nightwishin kitaristin Emppu Vuorisen Brother Firetribe arvokas lisä kokoelmiisi.

Merkillepantavaa on se, ettei tässä saalistella vajavaisilla taidoilla tai ontuvalla toteutuksella, vaan soitto sujuu kuin tanssi, soundit ovat mahtavan pulleat ja 80-luvun niksit varauksetta käytössä. Brother Firetribe on ylväästi täyttä soopaa. Mitä muuta se voi olla, jos Toton pääkauden tuotanto on jännittävämpää? Levyn nimeäminen False Metaliksi pahentaa tilannetta entisestään, sillä se tavallaan päästää herrat pälkähästä, antaa takaportin pakoon livahtamiselle. False Metal -otsikolla on ennakoitu juuri tällaisia levyarvioita, joissa bändiin suhtaudutaan kuin luopioihin. Olisitte nimenneet levynne Midnite Queeniksi ja ottaneet miehekkäästi ”kivittäkää”-lapun rintaan.

Ainoa lohdullinen päätelmä on tietysti se, etteivät jätkät ole tosissaan. Ettehän te perkele ole?