Tennishevin uudet duuripöhinät – Brother Firetriben Sunbound on helppoa mutta laadukasta kuunneltavaa

Brother Firetribe
Sunbound
Spinefarm

Brother Firetribe on jokaisella levyllään tarjoillut sopivan helppoa, mutta samalla laadukasta kuunneltavaa. Bändin kappalevalikoimiin kuuluvat duuripöhinät ovat vain joskus tahtoneet melkein kallistua lajille usein ominaiseen tapaan tekopirteyden puolelle, mutta sympatiapisteet bändi on niilläkin yleensä ansainnut.

Velipaloheimot ovat aikaisemmilla levytysretkillään tukeutuneet pitkälti tuttuihin eineisiin, mutta nyt eväsrasian lokeroista löytyy vähän vaihtelevampiakin herkkuja, joiden kokoaminen vaikuttaa kaikin puolin piristävältä.

Levyn introna toimiva nimiraita lupailee mukavan suuria. Ja kyllä bändiin uskaltaa luottaa. Materiaaliltaan Sunbound on kenties yhtenäisin kokonaisuus Brother Firetriben tuotannossa ja bändi pystyy kuljettelemaan levynsä tunnelmia johdonmukaisesti. Bändin kappaleet tarjoilevat sisään kirjoitettua mahtipontisuutta, mutta sovituksissaan bändi noudattelee hillittyä charmia. Oikeastaan päätösraita Phantasmagoria on ainoa biisi, jonka sovituskin paisuu levyn päättävälle kappaleelle sopivaan tyyliin ja jättää siten hyvän jälkimaun.

Sunboundilla niin viihde- kuin taiteellisetkin arvot ovat tasapainoisesti kohdillaan.