Progeheavysuuruuden 16. albumiin kohdistuu tavallista enemmän kutkuttavaa ennakkokuhinaa, kun perustajajäseniin lukeutuva rumpali Mike Portnoy on taas pitkän tauon jälkeen mukana kuviossa. Ja onneksi on, sillä Parasomnia on lähinnä Dream Theaterin alkuvaiheista innostuneelle parasta bändiltä sitten vuoden 1994 Awaken. Albumeissa on myös todella paljon samaa, vaikka toisinnosta ei ole kyse.
Uransa edetessä Dream Theater maalaili itsensä suoritukselliseen ja taiteelliseen nurkkaan yhä massiivisemmilla ja koukeroisemmilla progespektaakkeleilla. Riisutummassa ilmaisussa on taas inhimillisyyttä ja iskevää suoruutta, vaikka kipaleissa riittää edelleenkin kiharaa, pituutta ja vippaskonstia. Mutta kuten Awakellä, jonkinlainen yhtenäinen – toki ihan kuultavakin – teema tuntuu pitävän kokonaisuuden kasassa erityislaatuisella tavalla.
Pitkät instrumentaalijaksot pysyvät mielenkiintoisina, melodiakulut jäävät kiitettävästi mieleen, otteissa on jäntevää eläväisyyttä ja ryminääkin ilmenee mukavasti. Kun tekemisessä kuuluu väkinäisyyden sijaan ihminen, jopa sielu, käsissä on vallan erinomainen progelevy!
