DREAM THEATER: Scenes From A Memory

Arvio julkaistu Soundissa 11/1999.
Kirjoittanut: Jouko Ruokosenmäki.
Pim, olet hypnotisoitu! On 70-luku, ja mahtipontiset teemalevyt ovat taas muotia. Dream Theater on päättänyt siirtyä arvostettujen progemammuttien joukkoon tällä järkäleellä, jota ehkä nimitetään 20 vuoden kuluttua mestariteokseksi. Tai sitten ei.

Arvio

DREAM THEATER
Scenes From A Memory
Elektra

Pim, olet hypnotisoitu! On 70-luku, ja mahtipontiset teemalevyt ovat taas muotia. Dream Theater on päättänyt siirtyä arvostettujen progemammuttien joukkoon tällä järkäleellä, jota ehkä nimitetään 20 vuoden kuluttua mestariteokseksi. Tai sitten ei.
Bändin halu saapastella Pink Floydin jalanjäljissä kuultaa levyltä tuskallisen selvästi ja huipentuu kappaleen The Spirit Carries On tökeröön "us and them"-taustakuoroon. Ikävä kyllä Theaterin riveistä ei löydy Roger Watersin veroista kyynikkoa tai sanaseppoa ja sen myötä Scenesistä jää puuttumaan se oikeasti kiinnostava idea, joka oikeuttaisi levyn mahtipontisen mellastuksen.
James LaBrien laulutyyli on varsin paasaava, eikä muka-nokkelien tahdinvaihtojen seasta korvaan tartu kuin pari kiintoisaa melodianpätkää. Tuloksena on siis liki 80 minuuttia tasapaksua pullaa, olkootkin hyvinsoitettua sellaista. Parempaa "magnus opusta" olisin Uniteatterilta odottanut, mutta kenties amerikkalainen kulttuuriperintö ei anna eväitä tämän kummempaan. Kuolemattomia rock-eepoksia ei synny pelkästään vohkimalla englantilaisilta esikuvilta.
Itseironiaa pojilla tuntuu sentään riittävän: avausraita on saanut tittelikseen Regression. Pitää paikkansa.

Lisää luettavaa