Papa V Perpetua -roolissa tällä haavaa operoiva Tobias Forge on tehnyt Ghostista areenatasoisen koko kansan suosikkiyhtyeen. Varhaisten levyjen riipivämmät ilmaisulliset kulmat on hiottu pois, ja yhtyeen peruskauraa ovat vahva melodisuus, ensiluokkainen tuotanto ja sopivasti jännittävät sovitukset – toki ”satanististen” sanoitusten ohella.
Ghostia on ylenkatsottu ”skenessä” jo pitkään juuri suosioon johtaneiden ilmaisullisten myönnytysten vuoksi. Bändin katu-uskottavuus on kuitenkin toissijaista, jos materiaali on laadukasta, ja sitä se Skeletálla eittämättä on.
Yhtye kuulostaa tismalleen itseltään, mutta riittävän tuoreella tavalla. Kokonaisuutena vähän piippuun jäänyttä edellislevyä Imperaa (2022) vaivanneita hassutteluja ja tsemppirokkailua on onneksi suitsittu.
Skeletá on kauttaaltaan melodisen heavy rockin juhlaa. Puolivälin tienoilla on pari hieman tyhjänpäiväisempää raitaa, mutta nekin tarjoavat hyvää peruslaatua. Aivan yhtyeen kärkilevyn Melioran (2015) tasolle Skeletá ei yllä, mutta vahvan aloituksen, oivan johtobiisin ja majesteettisen päätöksen myötä päästään aika lähelle.
