Arvio: Mahdotonta kuunnella muutoin kuin hymyssä suin – Punklegenda jatkaa toisen nokkamiehensä menehtymisestä huolimatta

Buzzcocks
Sonics In The Soul
Cherry Red

Brittipunkin ensiaallon popimman laidan kuningasbändin kymmenes studioalbumi on iloinen yllätys. The Wayn (2014) jälkeinen hiljaisuus ja yhtyeen toisen nokkamiehen Pete Shelleyn kuolema vuonna 2018 kun tuntuivat lopullisesti päättäneen Buzzcocksin tarinan. Shelleyn rinnalla kvartettia johtanut Steve Diggle on kuitenkin ottanut vastuun harteilleen ja jatkaa Buzzcocksina jo The Wayllä kuullun rytmikaksikon kanssa.

Ensimmäinen huomio Sonics In The Soulin soidessa on, että Buzzcocksia on yhä – yli 45 vuotta Spiral Scratch -ep:n jälkeen – mahdotonta kuunnella muutoin kuin hymyssä suin.

Senses Out Of Control on heti avauksena napakkaa punkpopia singlehitti Orgasm Addictin hengessä, ja jopa Manchester Rain tuntuu pelkästään kevyeltä ja virkistävältä. Buzzcocksin melodiataju näyttäytyy kauneimmillaan You Changed Everything Now’lla ja levyn päätösraidalla Venus Eyes. Bad Dreams ja Experimental Farm muistuttavat bändin harvemmin kuullusta kyvystä juuttua tarvittaessa lähes krautrockiseen junnaukseen.

Sonics In The Soulilla Steve Diggle pitää biisit ja muutamaa trippailevaa sooloaan lukuun ottamatta myös kitarakoukut mahdollisimman yksinkertaisina. Tuloksena on mieltä ja vähän kehoakin keventävä albumi.