On Pain jatkaa Lloyd Colen niin ikään elektroniikkapainotteisen Guessworkin tapaan (2019) tekijän mukaan ”ääripäitä eli monikerroksisuutta ja minimaalisuutta painottaen”. Mielestäni tyynen rauhallinen yleisilme välittää enemmän jälkimmäistä.
Cole on 80-luvulla toimineen uusi aalto/indie rock -henkisen Commotions-yhtyeensä jälkeen pelottomasti tutkinut soololevyillään eri mahdollisuuksia folkista ambientiin. Kyse lienee yhtä kappaletta lainaten ”olla enemmän sitä mitä olet”. Yli kuusikymppisenä mies on alkanut jopa manipuloida lauluääntään entistäkin pehmeämmäksi, jos kohta niin hienovaraisesti, ettei sitä oikeastaan tiedosta.
Smoothista ilmiasusta huolimatta särmä ei suinkaan ole hukassa. This Can’t Be Happening luo hiuksia nostattavan jännitteen toistelemalla verkkaan vain rivejä ”you can’t believe it / it can’t be possible / but it’s happening now”. Kuulija voi lukea siihen häkellyttävän monia eri skenaarioita. Jotain hyvin dramaattista on myös I Can Hear Everythingissa eikä siitä oikein tiedä, onko se myönteistä vai kielteistä. The Idiot kuvailee Iggyn ja Bowien yhteistä Berliinin aikaa: ”We’ll move to Berlin / Stop being drug addicts / We’ll cycle and swim”.
Mukavaa yhteisön tunnetta tulee Commotionsin Blair Cowanin ja Neil Clarkin läsnäolosta. Joan ”As Police Woman” Wasser osallistuu taustavokaaleihin. Levyn eleettömän melodinen karisma kiehtoo kummasti.
