Arvio: Soulflyn liekki palaa kädenlämpöisenä

Chama on ta­sapaksu kokonaisuus ilman järisyttäviä yllätyksiä ja tajunnanräjäyttäjiä.
Arvio julkaistu Soundissa 9/2025.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Soulfly
Chama
Nuclear Blast

Jo 40 vuotta raskaan musiikin parissa ensin perustamansa Sepulturan riveissä ja myöhemmin monissa muissa projekteissa touhunnut Massimiliano Antonio ”Max” Cavalera, 56, on työhevonen jos joku.

Parin vuoden päästä kolme­kymppisiään viettävän Soulflyn edellinen albumi Totem ilmestyi 2022. Sen jälkeen Max on julkais­sut Igor-veljensä kanssa kolme uusioversiota Sepulturan varhaisis­ta levyistä sekä Go Ahead and Die -yhtyeensä toisen pitkäsoiton. Nyt vuorossa on kolmastoista Soulfly-albumi.

Kova työtahti ikävä kyllä kuuluu. Vaikka Maxin tekemisissä on aina tietynasteinen laatutakuu eikä Cha­massakaan ole mitään perustavan­laatuista vikaa, kokonaisuus on ta­sapaksu ilman järisyttäviä yllätyksiä ja tajunnanräjäyttäjiä.

Aggressiivinen runttaus on tut­tuun tapaan vahvasti rytmiin ja per­kussioihin nojaavaa (Maxin Zyon-poika tekee murskaavaa jälkeä rumpupatterin takana), ja mukana on runsaasti alkuperäiskansojen musiikkiperinnöstä imettyjä vai­kutteita. Vierailevia tähtiäkin löytyy Fear Factoryn Dino Cazaresista Arch Enemyn Michael Amottiin.

Jos Totem oli parasta Soulflyta vuosiin, portugalinkielisellä ni­mellään liekkiä tarkoittava Chama jää valitettavan kädenlämpöiseksi albumiksi.