Paul Simonin 15. studioalbumi yllättää monellakin tavalla. Unessa saadusta ideasta kasvaneen Seven Psalmsin julkaisu tuli lähes tyhjästä, ja albumin sisältökin on jotain odottamatonta. Vain vähän yli puolituntinen levy koostuu seitsemästä suosituksen mukaan yhtenä kokonaisuutena kuunneltavasta sävelmästä. Avauskappale The Lordin kahta lyhyttä uusintaesiintymistä myöten kaikki laulut soivat pelkistetyimpinä sitten The Paul Simon Songbook -debyytin (1965).
Äkkikuulemalta äänessä tuntuvat olevan vain Paul Simonin laulu ja akustinen kitara, mutta pinnan alta erottuu pian lukuisia hienovaraisia detaljeja. Simonille vanhastaan rakkaat etniset rytmit ja jopa Simonin & Garfunkelin The Boxer -hitillä kuultu bassohuuliharppu tekevät hillityn paluun. Läsnä ovat myös brittiläinen a cappella -lauluyhtye Voces8 ja pienimuotoiset kamarijouset.
Seven Psalmsista on puhuttu David Bowien Blackstariin (2016) ja Leonard Cohenin You Want It Darkeriin (2016) vertautuvana hyvästijättönä. 81-vuotiaan Paul Simonin tapauksessa jäähyväiset eivät kuitenkaan ole ainakaan vielä tänään lopulliset vaikkakin todennäköiset.
Lyriikoissaan Simon käy vakavaa pohdintaa itseään ilmeisen kasvavassa määrin vaivaamasta ydinkysymyksestä. Uskoako vai ei? The Lordilla Simon listaa Herralle niin monia merkityksiä, että yksiselitteisen ja varman vastauksen saaminen näyttää mahdottomalta. Herra on polku, jolla Simon liukastelee niin kuin jo tekstiin ujuttamallaan Slip Slidin’ Away -biisillä 70-luvulla. Monien hyvien asioiden lisäksi Simon kokee Herran myös koronaviruksessa ja kohoavassa merenpinnassa.
Uskon ja kieltämisen välisessä henkisessä painissa Paul Simon näyttää lopulta kallistuvan edellisen puoleen. Tähän viittaavat jo The Sacred Harp -kappaleella kuullun vaimonsa Edie Brickellin laulamat rivit päätöskappaleella Wait. ”Heaven is beautiful, it’s almost like home. Children get ready, it’s time to come home”. Tämän jälkeen on jäljellä vain yhdessä laulettu ”amen”.
Hauraasta ja hartaan kiireettömästä Seven Psalmsista on sinänsä ymmärrettävästi puhuttu David Bowien Blackstariin (2016) ja Leonard Cohenin You Want It Darkeriin (2016) vertautuvana hyvästijättönä. 81-vuotiaan Paul Simonin tapauksessa jäähyväiset eivät kuitenkaan ole ainakaan vielä tänään lopulliset vaikkakin todennäköiset.
