Ensimmäistä lukuun ottamatta Dinosaur Jr. -pääjehun soololevyt ovat kuulostaneet kevytversioilta emobändin albumeista. Komppikitara on nytkin säröisen sijasta akustinen, mutta koska Mascis soittaa kaiken paitsi pianon itse, 1990-luvun keskivaiheen Dinosaur Jr. -levyt ovat ilmeinen mittatikku. Ja toki näin onkin, koska Mascisin leimallinen auteur-kosketus on vahva niin laulussa, rummuissa kuin kitarassakin, sävellyksistä puhumattakaan.
What Do We Do Now on oikein hyvä levy, joka ei mainittavasti eroa Mascisin aiemmista tekemisistä hyvässä tai pahassa. Se on totuttua voima-indietä tällaisessa puoliakustisessa muodossaankin. Sointiin tuo mukavaa jylyä The B-52’sin Ken Maiurin piano – tämä kun Mascisin mukaan osaa soittaa myös mustia koskettimia, toisin kuin maestro itse. Äkkiseltään ei edes huomaa, että vain surisevat lead-kitarat on sähköisellä kuusikielisellä soitettu, siksi täyteläiseksi kokonaissoundi on saatu.
Mascisin ihastuttava narina, hienot lohdullisen surumieliset melodiat ja upeasti vyöryvä äänimassa ovat taattua laatua ja vissisti ainakin Dinosaur Jr. -fanien mieleen. Levyllä ei ehkä ole hittejä, vaan pikemminkin kymmenen pientä, sielua lämmittävää timanttia.
