Levyarvio: Harmaahapsen viimeisimmät narinat – J Mascisin soololla riittää kolinaa ja murinaa

J Mascis
Elastic Days
Sub Pop

Harmaahapsinen narisija on rämpytellyt ja riipinyt kitaraansa omaleimaiseen tyyliinsä jo vuosikymmeniä, mutta virtaa ja sanottavaa tuntuu riittävän kiitettävästi. Mies on tehnyt jo tukun soololevyjä, mutta tunnetuinta tavaraa Mascis on tehnyt Dinosaur Jr -bändin keulilla ja välillä sille synonyyminäkin. Elastic Days muistuttaa 1990-luvun Dinosaur Jr -tuotantoa ainakin siinä, että Mascis hoitelee myös nyt miltei kaiken soitannan, pianoa lukuun ottamatta.

Ja Elastic Days on bändilevy, eli rummut paukkuvat ja särökitaratkin sirkkelöivät menemään. Ihan Dinosaurin metakkaan Joseph ei sentään omillaan äidy, mutta samankaltaista kolinaa ja murinaa riittää silti. Äijähän on myös tyylitajuinen rumpali, erityisesti tämän tyyppisen rennommin huojuvan mutta tanakan rymistelyn äärellä.

Lennokkuutta ja riehakkuutta on Elastic Daysillakin, mutta sopivan hillityssä muodossa ja aika mainiossa balanssissa raukeamman akustisen pohjan kanssa. Sävellyksiin Mascis on löytänyt mainioita variaatioita ilmaisustaan, ja kohdakkoin biisien sävelkulut jopa yllättävät. Introverttiä herkkyyttä ja omaleimaista rosoisuutta hehkuvat biisit toimivat sympaattisen karun ulosannin kanssa mainiosti.