BLIND FAITH: Blind Faith – Deluxe Edition

Steve Winwoodin ja Eric Claptonin perustamaa Blind Faithiä on syytetty Crosby, Stills & Nashin ohella maailman ensimmäiseksi superyhtyeeksi. Winwood ja Clapton olivat kokeilleet yhteistyötä jo vuonna 1966 ilmestyneelle What's Shakin' -koosteelle Eric Clapton & The Powerhousen nimellä levyttämillään bluesraidoilla, mutta vasta Trafficin ja Creamin jätettyään miehet ryhtyivät tosi toimiin. Bändin rumpaliksi tuli enemmän tai vähemmän väkisin Creamin Ginger Baker ja basisti Rick Grech napattiin hyvässä nousussa olleesta Familystä. Blind Faith oli koossa ja sen myötä niskaan sälytettiin kuolettavan riippakivimäiset odotukset. Blind Faith sai lopulta aikaan vain yhden ainoan albumin, joka on nyt tarjolla toisella levyllä täydennettynä deluxe-painoksena.
Vuonna 1969 ilmestyneen albumiin sisältö jo kertoi, että levyn synnyttäminen ei ollut pelkkää juhlaa. Biisimateriaali vaikutti alun alkaen niukalta ja kun viiden kappaleen perään ikuistettiin Ginger Bakerin varttituntinen, mutta muuten äärimmäisen vaatimaton "sävellys", niin yhtyeen tulevaisuus näytti kaikkea muuta kuin auvoiselta. Blind Faith hajosikin välittömästi albumiaan promotoineelta Amerikan kiertueelta palattuaan.
Blind Faith on pitkälti Steve Winwoodin albumi. Winwoodin Had To Cry Today, Can't Find My Way Home ja Sea Of Joy ovat kaikki melkoisen Traffic-henkisiä lauluja, joiden tulkinnoissa Claptonin kuuluisa kitarajumaluus ei ole millään tavalla pääosassa. Omalla ja lähes jokaisen levyn biisin lailla tolkuttomat määrät uusintaottoja vaatineella Presence Of The Lordilla Eric Clapton "vihdoin" repäisee yhden muistettavimmista kitarasooloistaan. Ja jos Bakerin Toad-mukaelma Do What You Like kieli aineistopulasta, niin Buddy Hollyn Well All Rightin coverista voidaan perustellusti sanoa samaa.
Superyhtyeen levyksi Blind Faith ei ollut erityisen järisyttävä eikä sitä ole nähty rockhistorian parhaiden albumien ranking-listoilla. Blind Faithiltä ei myöskään jäänyt kovin käyttökelpoisia äänitearkistoja. Deluxe-version lisukkeina saadaankin kaksi versiota Sam Myersin bluesista Sleeping In The Ground, varsinaisella albumilla olevaa sähköisempi Can't Find My Way Home, raakilemainen Time Winds ja peräti viisi 15-minuuttista jamia, joiden uusintakuunteluun löytyy tuskin koskaan tarvetta tai aikaa. Blind Faith oli – ainakin paperilla – lupaava projekti, joka hyytyi toteutusvaiheessa täyttymättömien toiveiden superyhtyeeksi.