BRIAN ENO: Another Day On Earth

Brian Enon mukaan musiikin ei tule olla eksplisiittistä. Erityisesti tekstien pitää jättää tilaa tulkinnoille. Tuota periaatetta 57-vuotias taiteilija toteuttaa vuosikausiin ensimmäisellä albumillaan, jota voi kutsua laulukeskeiseksi – tai edes popmusiikin muotoa muistuttavaksi.

Brian Eno on mies, joka ensin teki Roxy Musicin riveissä avantgardesta valtavirtaa ja myöhemmin keksi ambient-musiikin. On aivan sama, pitääkö häntä alkemistina vai nerona siinäkin mielessä, että Eno nauttii älykön roolistaan. Silti hän ei tee musiikkia selitettäväksi, vaan kuunneltavaksi. Yksi tämänkin Eno-levyn tunnusmerkki on, että sitä voi verrata ja suhteuttaa vain näkijän omaan tuotantoon.

Brian Enon 1970-luvun puolivälissä julkaisemat neljä edistyksellistä pop-levyä ovat kaikki loistavia. Niihin Another Day On Earth -albumi viittaa erityisesti samaan aikaan samealla ja kirkaalla soundillaan, joka saa musiikin kuulostamaan veden alla äänitetyltä. Levystä saa myös vaikutelman, että se on tehty vanhanaikaisella tekniikalla. Rytmiluuppien ja leikeltyjen lauluosuuksien saumakohtia ei ole edes yritetty peittää. Se tekee Brian Enon elektroakustisesta musiikista henkilökohtaista.

Another Day On Earth -levyn harras ja levollinen musiikki vaatii ympärilleen hiljaisuuden. Bottomliners-kappaleessa voi kuulla jopa gospelin vaikutuksen. Parhaiten levyn äänimaailman syvyys tulee esiin kuulokkeilla kuunneltuna.