BRIAN ENO: Thursday Afternoon

Vuonna 1948 syntyneen, Roxy Musicin kautta pinnalle nousseen ja sittemmin arvostetuksi tuottajaksi sekä ambienttimusiikin kehittäjäksi nousseen Brian Enon tuotantoa cd-aikaan siirtävä projekti on edennyt kolmanteen lukuunsa. Pelin avasivat viime kesänä varhaiset taiderocklevyt (ks. Soundi 6-7/04), ja juuri ennen vuoden vaihdetta paketoitiin miehen keskeisimmät, kehutuimmat ja mediassa puhkipureskelluimmat äänimaisemoinnit Music For Airports -klassikon tienoilta.

Nyt ilmestyvässä levykvartetissa otetaan päivitys Enon soundtrack-kauteen. Sanaan soundtrack ei tosin kannata takertua: Eno saattoi antaa levylleen nimeksi Music For Films vaikka raidoista yksikään ei ollut soinut missään elokuvassa. Kuten niin usein tämän musiikkifilosofin kohdalla, kyse oli mielentiloista ja niiden luomisesta.

Music For Films (1976) ja jo ties kuinka monennen eri biisilistan sisältävä More Music For Films raukeilevat samoilla aavoilla maisemilla kuin Enon muutamaa vuotta varhemmat ambient-mestariteokset. Alku-uran koliseva taidepop pöhköine laulusuorituksineen on jäänyt taakse, mutta samaa kaartia löytyy toteuttajapuolelta: Robert Fripp, Phil Collins, John Cale, Fred Frith ja muut pitävät huolen siitä, että jännitteiden kaari kantaa. Päällisin puolin kylmän oloisen tunnelman lämpöisenä ytimenä sykkii paikoin selkeä dub-sydän.

Vuoden 1983 Apollo – Atmospheres & Soundtracksille päätynyt musiikki syntyi elokuvantekijä Al Reinertin tilauksesta. Kuukävelystä ja Apollo-projektista kertova dokumentti vei Enon musiikin ensi kertaa juuri sinne, minne se oli jo 1970-luvun puolivälistä kurkotellut, eli avaruuteen. Sävelmattoja olivat laatimassa Daniel Lanois sekä velipoika Roger Eno. Tässä vaiheessa miehellä alkoi riittää kiirettä muuallakin, sillä seuraavana vuonna ilmestyi hänen tuottamansa U2:n The Unforgettable Fire.

Apollon porukka vahvistettuna Michael Brookilla vastasi "Ääniraidat"-nelisarjan uusimman levyn, vuoden 1985 Thursday Afternoonin, teosta. Hieno, uninen tunnin teos on paljosta velkaa Erik Satien pianomeditaatioille ja Terry Rileyn minimalismille. Sen myötä Brian Peter George St. John Le Baptiste de la Salle Enon kulttuurinen merkitys kasvoi entisestään ja hän alkoi niittää mainetta myös kirjailijana ja kuvataiteilijana. Suoria vaikutteita miehen tämän kauden musiikista ovat sittemmin ottaneet muiden muassa The Orb ja Massive Attack.