BRIARD: Miss World

BRIARD
Miss World
Johanna

Vuosaarelaiskaverusten Pete Malmin ja Andy McCoyn harteille heitettiin suuri taakka 70-luvun lopussa, kun Briardin ensisingle I Really Hate Ya julistettiin Suomen ensimmäiseksi punklevytykseksi. Nuorten jannujen hartiat kuitenkin kestivät.

Merkkitapaussinkkua ei ole näkynyt vuosikymmeniin eikä Briardin ainoaa albumiakaan, mutta nyt itse kukin voi tarkistaa ensimmäisen punklaulun kestävyyden aikaa vastaan. Briardin kappaleet yli 25 vuoden takaa ja Pete Malmin soololevytykset reippaan 20 vuoden takaa on julkaistu uudelleen cd-muodossa. Taistelu aikaa vastaan on usein armoton matsi, mutta Briardin Pete Malmilla ja Andy McCoylla ei ole isommin hävettävää.

Vuodelle 1978 päivitetyissä sinkuissa on edelleen mukavankuuloinen rähinä päällä, vaikka lauluista I Really Hate Ya ja Fuck The Army toki kuuluukin läpi poikamainen vallattomuus ja kömpelö innostuneisuus. Varsinaista Miss World -albumia edeltäneet singlet kertovat, että Pete ja Andy osasivat tehdä ralleja vaivattomasti Sex Pistolsin, Ramonesin tai vaikkapa Undertonesin hengessä. Viitisen vuotta sinkkujen jälkeen Miss Worldille uudelleen versioidut laulut soivat sujuvammin, mutta samalla niukasti alkuperäistä energiaansa laihempina. Punkpopilla täytetystä albumista käy tosin selvästi ilmi, että Andy oli jo tuolloin melkoinen kitarasankari.

Ennen Miss Worldia Pete Malmi teki vuonna 1981 Malmi-albumin, joka jäi vähälle huomiolle ja jolle edelleenkin käy samoin. Malmi on muutamaan lauluun, muun muassa Rock And Roll, We Can Really Move Fast ja On Offer, pusertanut mainion melodian ja vauhdikkaan rocktunnelman, mutta loppuosa albumista jää muun muassa Lou Reed -pastissien (Sunday) ja Rollari-riffien (Suicide Sue) kokoelmaksi.

Bonukseksi lisätty Fast Beethovensin sinkku paljastaa, miksi kyseisen yhtyeen ura ei ollut pidempi.