CHAINSMOKER: Stations

CHAINSMOKER
Stations
BV2

Aikansa ehkä äärimmäisimmän suomalaisen vaihtoehtobändin Sweetheartin raunioista nousseen Chainsmokerin debyyttialbumi Guarana Planet ei saanut varauksetonta tukea taakseen oikein minkään scenen takalinjoilta. Tuntui kuin levy olisi ollut enemmänkin hahmottelua, miten kolkot tunnelmat ja mukaansatempaavat rytmit oikein saadaan yhdistettyä konesovituksiin. Nyt oppirahat on maksettu ja kakkoslevy Stations on selvästi ryhdikkäämpi albumikokonaisuus.

Stations herättää paljon vertailukohtia ja tuttuja elementtejä, mutta lopputuloksen tunnistaa Janne Westerlundin ja Pekka Jääskeläisen näköiseksi. Entistä tuhdimmin pumppaavat rytmit tuovat mieleen ensilevyn aikaisen Giant Robotin, hassut efektit ovat suoraa sukua Aavikon naivistiselle äänitaiteelle ja saksofonimaalailu vetää linjoja jopa RinneRadioon asti. Westerlund ääntää lakonisesti ja biisit ovat loppujen lopuksi hyvinkin minimalistisia, vaikka niissä useita päällekkäisiä kerroksia onkin. Asenne on edelleen instrumenttivalikoimasta huolimatta rockmainen eikä Chainsmokeria voine sijoittaa suoranaisesti oikein mihinkään elektronisen musiikin alalajin joukkoon.

Parhaimmillaan Chainsmoker on nopeissa, tanssikäyttöön oivasti sopivissa groovehirviöissä, kuten hieno avausraita Red Eyeliner osoittaa. Vakavammat, kärsivällisesti tunnelmaansa rakentavat kappaleet, kuten You And Only You, vielä menettelevät, mutta hitaissa jumituksissa onnistuu Chainsmoker kuulostamaan vain tylsältä ja jopa rasittavalta, kuten levyn loppupuolella useampikin biisi antaa ymmärtää.

Bad Vugumin perillisyhtiön tuotteeksi Stations on hämmästyttävän normaali. Muutama rohkeampikin ratkaisu olisi saattanut olla paikallaan.