CLEANING WOMEN: Aelita

Flashback vie kymmenen vuoden taakse. Silloin Bad Vugum luotti Keuhkot -multimediaprojektiin, jolta Cleaning Womenin kakkoslevyn käynnistävä nimikappale vahvasti kuulostaa. Omintakeista äänimaisemaa ja vainoharhaista tunnelmaa – kuulostaa lupaavalta. Mutta mitä pidemmälle Aelita etenee, sitä selvemmin ilmenee, että muutokset Cleaning Womenissa ovat olleet etupäässä kosmeettisia.

Ensilevy Pulsatoria kannatteli idea omintakeisista instrumenteista ja niistä aikaansaadusta soundimaailmasta. Aelita pyrkii ottamaan uudistumisen sivuaskelia. Kappaleet eivät ole enää yhtä yksinkertaisia ja englannin yleistyminen laulukielenä on madaltanut kynnystä levyyn keskittymiseen. Kehittymistä on ollut niin ikään luopuminen instrumenttien poikkeuksellisuuden alleviivaamisesta kilisevillä soundeilla. Cleaning Women yrittää edelleen erottua joukosta, mutta myös kirjoittaa kuuntelua kestäviä kappaleita. Siinä Aelitan ongelma piileekin: yritys on hyvä, mutta mitään levystä ei tahdo jäädä mieleen.

Cleaning Women on edelleen tervetullut lisä Suomen poikkitaiteellisemmalle vaihtoehtokentälle, mutta jos se ei kehity nopeammassa tahdissa, on sen kohtalo jäädä kuriositeetiksi, jonka outoutta hymistellään kulttuuritoimituksissa.