Ei ihan pikkupoikamaista magiaa – Son Little käy herkullisesti läpi mustan musiikin historiaa

Arvio julkaistu Soundissa 9/2017.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Son Little
New Magic
Anti-

Nyt eletään omaa perinnettään tuoreella tavalla tutkivien mustien laulaja-lauluntekijöiden renessanssia. Mavis Staplesin, The Rootsin, Hezekiahin ja RJD2:n kanssa työskennellyt philadelphialainen Aaron ”Son Little” Livingston liittyy Michael Kiwanukan ja Fantastic Negriton kaltaisten artistien kärkikaartiin tällä kakkosalbumillaan, jolla hän soittaa lähes kaiken itse.

Avaran pelkistetysti itse tuotettu New Magic henkii tietoisuutta mustan musiikin historiasta bluesia myöten, mutta sen ilme on vahvasti 2010-lukua. Vaikutteita on imetty myös rockista ja popista, totta kai hip-hopistakin. Sonilla on hieno savuisesti käheä ääni, joka välittää aitoa tunnetta. Nykyisestä maailmantilanteesta tuskaantunut O Me O My on todellinen killeri, samoin öisellä nuotiolla rakkauttaan tunnustava Mad About You ja vereslihainen The Middle. Niiden vastapainoksi nimiraita fiilistelee kevyissä rytmibluestunnelmissa naislaulajien kera. Napakasti säkättävä Charging Bull tuo mieleen Tuomon, Bread & Butter Amy Winehousen. Kimberley’s Mine alkaa pelkän akustisen kitaran ja aavemaisesti toikkaroivan pianon säestämänä, mutta saa sitten seuraa hienoista synttybassolinjoista ja työlaulumaisista puuskahduksista.

Nimensä väärti kiekko!

Lisää luettavaa