ELLIOTT SMITH: New Moon

Kuolleiden artistien kohdalla on mahdoton keskittyä pelkkään musiikkiin. Siitä syystä heidän poismenonsa jälkeen julkaistut hajanaiset demokokoelmat saavat usein tarpeetontakin arvostusta. 34-vuotiaana vuonna 2003 kuolleen Elliott Smithin alkuperäiseksi kuolinsyyksi kerrottiin itsemurha, mutta puukoniskujen alkuperää on jälkeenpäin spekuloitu.

Ainakin toistaiseksi Elliott Smithin kohdalla on perusteetonta puhua kuolemalla rahastuksesta paristakin syystä. Ensinnäkin mies ehti todistaa lahjansa elinaikanaan usealla erinomaisella albumilla, ja toiseksi tähänastiset postuumit julkaisut ovat olleet laatutavaraa. Smithin lähes valmiiksi saama From A Basement On The Hill (2004) kuului miehen parhaisiin levyihin, eikä New Mooninkaan julkaisuperusteita tarvitse kyseenalaistaa, sillä niin laadukkaalla materiaalilla tuplakokoelma on täytetty.

New Moon kokoaa 24 vuosien 1994 ja 1997 välisenä aikana kotistudiossa äänitettyä laulua, joita voi pitää demoina, mutta jotka toisaalta eivät tuotannoltaan juurikaan eroa Smithin varhaisemmasta virallisesta materiaalista. Samoihin aikoihin Elliott julkaisi toisen ja kolmannen albuminsa (Elliott Smith, 1995 ja Either/Or, 1997), ja suurin osa näistä lauluista istuisi noille levyille sekä tyylinsä että laatunsa puolesta. Ensiesitysten lisäksi mukana on muun muassa demo Miss Misery -indiehitistä sekä hauras Big Star -cover Thirteen.

Nämä ovat pienesti toteutettuja suuritunteisia poplauluja, joissa pääasiassa akustinen kitara ja kuiskiva, usein tuplattu laulu tekevät taikojaan, ja surumieliset melodiat vievät mukanaan. Ei käy kiistäminen, etteikö New Moonille mahtuisi epätasaisempiakin esityksiä, mutta Riot Comingin ja Angel In Snow'n kaltaisten pophelmien määrä on hengästyttävä. Ensiaskeleeksi Elliottin maailmaan tämä repaleinen levy ei ole helpoin, mutta mieheen jo kiinni kasvaneille kyseessä on tarpeellinen jatkoaika omalaatuisen laulunkirjoittajan kanssa.

New Moonin hyvyyden todistaa viimeistään se, kuinka laulut pakottavat huomion niihin itseensä. Kun Elliottin hokee High Times -kappaleessa intohimoisesti "high times, yeah I feel fine", unohdan tragedian ja surun. Elliott Smith on noussut kohtalonsa yläpuolelle. Hetkeä myöhemmin palaan todellisuuteen, ja silloin kouraisee syvältä.