Vuonna 2003 Los Angelesissa kuolleen Elliott Smithin musiikkia on aina ollut hankala kuunnella irrallaan miehen elämäntarinasta. Smithin traagiset ja tummanpuhuvat vaiheet saivat jo ennestään tunteikkaat laulut väreilemään vielä rajummin. Postuumin From A Basement On The Hill -albumin kohdalla kannattaisi kuitenkin pusata pieni seinä surullisen kohtalon ja käsillä olevan musiikin välille. Näin suhteellisuudentaju säilyy ja pahimmilta pettymyksiltä vältytään. Kyseessä ei nimittäin ole kuolemansa ennakoineen ja tuhoon tuomitun runoilijan viimeinen viesti maailmalle, eikä fanit täydelliseen onneen ampuva kadonnut mestariteos.
Nyt julkaistu viidentoista laulun rypäs on albumiksi aiottu, mutta ilmeisen keskeneräinen hanke, jonka parissa Smith kuollessaan työskenteli. Maestro oli saanut sävellykset ja lyriikat valmiiksi ja vetäissyt raakatulkinnat ja sovitusraamit nauhalle talteen. Näistä aihioista Elliottia lähellä olleet Joanna Bolme ja Rob Schnapf ovat viimeistelleet kokonaisuuden julkaisukuntoon. Luonnosmaisinakin laulut ovat puhuttelevia ja ehdottomasti julkisen elämän ansaitsevia.
Either/Or-, XO- ja Figure 8 -albumeja vasten kuunneltuna Smithin viimei-siksi jääneet kappaleet soivat kuitenkin vain aavistuksina siitä, mitä olisivat voineet olla. Sovitusideat hapuilevat hahmottomasta psykedeliasta makuuhuonerämpytykseen ja Elliottin laulu on kaukana täyspainoisesta lautauksesta. Jos hän eläisi, näitä suorituksia ei olisi tällaisina saatettu fanien korviin, mutta nyt hajanainenkin kattaus toki lohduttaa. Haudan takaakin tämä synkkämielinen superlahjakkuus peittoaa useimmat nykyisen laulaja-lauluntekijäaallon pyristelijät.
ELLIOTT SMITH: From Basement On The Hill
Arvio julkaistu Soundissa 10/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Arvio
ELLIOTT SMITH
From Basement On The Hill
Domino
From Basement On The Hill
Domino