FAARAO PIRTTIKANGAS: Kuhmalahden nubialaiset

FAARAO PIRTTIKANGAS
Kuhmalahden nubialaiset
Helmi-levyt

Helmi-levyt sai hiljattain tunnustusta arvovaltaiselta kansainväliseltä taholta, kun brittiläisen Mojon toimittaja Kieron Tyler hehkutti blogissaan yhtiön originellia linjaa. Faarao Pirttikankaan debyytti ei ainakaan laske julkaisujen tasoa ja kiinnostavuutta. Faarao, tuttavallisemmin Pekka, on vaikuttanut pitkään savolaisen rytmimusiikin keskiössä luotsaamalla Cosmo Jones Beat Machine -yhtyettään sekä toimimalla Astro Can Caravanissa. Nubialaispossesta löytyy tuttuja muusikoita mainituista yhtyeistä sekä muiden muassa suomi-altsun kummisetä Pentti Dassum sekä tamperelaiset hämyjazzmiehet Kusti Vuorinen ja Simo Laihonen.

Faaraon musiikki on vahvasti vaikuttunut Tom Waitsin maanisesta ja kieroon kasvaneesta bluesista. Suomeksi laulaessaan Pirttikangas kuulostaa melkoisesti Tuomari Nurmiolta. Omintakeinen fuusio muodostuu näiden ohella balkanilais- ja arabialaisvaikutteisista moodeista, syvän etelän rytmeistä sekä kotoisemmasta kansanmusiikista. Rönsyilevä tyyli ei kuulosta missään vaiheessa teennäiseltä tai kikkailevalta vaan täysin suvereenilta.

Faarao Pirttikangas mörisee väkevällä merirosvobassollaan körttiläishenkisiä, synkkiä tarinoitaan ja kitaroi hillityn tyylitajuisesti, sointia painottaen. Avausraita Kuka sinä olet on aavemaisesti svengaava blues. Kappaleen zappamainen torvisovitus on nerokas. Käännös-gospel Unta se vain on muuntautuu hypnoottiseksi Siionin virreksi. Muutamat instrumentaalikappaleet tuovat levylle eeppistä, elokuvallista tunnelmaa, ja kaaoksen keskelle pastoraalista kauneutta.

Soundi soittaa Savoon. Oliko Pirttikankaan Faarao puhelimessa? Keitä ovat Kuhmalahden nubialaiset?

– Se on bändi, mikä siinä levyllä musisoi. Äänitimme levyn Kuhmalahden työväentalolla. Kusti Vuorinen, joka soittaa levyllä, asuu siellä suunnalla. Hän on piirteiltään erittäin ylpeä, nubialaishenkinen miekkonen. Ja on se tietysti kunnianosoitus tuonne Sun Ran suuntaan.

Olet vaikuttanut aiemmin muun muassa Cosmo Jones Beat Machinessa ja Astro Can Caravanissa. Missä vaiheessa tajusit, että sinun on ryhdyttävä soolouralle?

– En missään vaiheessa. Faarao lähti liikkeelle bändinä, mitä se edelleenkin on. Ei tämä kuulostaisi tällaiselta, jos siinä ei olisi koko orkesteri soittamassa.

– Olen nähnyt itseni aina enemmän rivimiehenä kuin singer-songwriterina. Jotenkin sitä on vaan ajautunut tähän pisteeseen. Olenhan Cosmoissa tottunut olemaan pitkään laulajana, ja parin viime vuoden aikana opetellut tekemään soolokeikkoja. Soolokeikoilla saattaa nykyään tuntua jopa kotoisammalta kuin jonkun komppanian kanssa. 

Kuhmalahden nubialaisten musiikki on mielenkiintoista fuusiota. Millä tavalla työskentely erosi aikaisemmista bändeistäsi?

– Teen kappaleet himassa neli- tai kasiraiturilla aika lapsenomaisesti ja kokeellisestikin. Esimerkiksi avauskappaleen Kuka sinä olet olen säveltänyt parin euron kanteleella, joka sattui olemaan jossain random-virityksessä. Käytin niitä satunnaisia ääniä, jonka pohjalle tein sointukierron. Käytän usein vastaavanlaisia metodeita alkutyöstössä. Bändin kanssa käydään läpi iso sovitustyö ja joskus nuotinnuskin, jos tulee isot sovitukset.

– Tekstejä kirjoittaessa suomen kieli alkoi tuntua jossain vaiheessa luonnollisemmalta. Samalla saa pesäeroa Cosmo Jonesiin. En pitänyt rimaa liian korkealla siinä vaiheessa, kun aloin tekstejä tekemään. Mikä tulee luontevasti ja tuntuu hyvälle, se saa riittää. Jos olisin ajatellut, että pitäisi saada parempaa jälkeä kuin Juha Vainio, Gösta Sundqvist, Tuomari Nurmio tai Joose Keskitalo, en olisi saanut varmaan mitään tehtyä.

Mistä musiikkisi uskonnollisuus ja spirituaalisuus juontuu?

– Nämä ääri-ilmiöt ovat niin mielenkiintoisia aiheita käsitellä, seurata sivusta ja ihmetellä. Käärmeen seurakunta kertoo appalakkien metodistikirkosta, joissa ne käsittelee myrkkykäärmeitä seuroissa. Kristalliarkki kertoo taas korpelalaisista, mikä oli 1920- ja 1930-luvuilla vaikuttanut lestadiolaisuuden suuntaus. En halua Jooselta viedä paikkaa kristillisenä singer-songwriterina. En kuulu edes kirkkoon.

Sanoitustesi mentaliteetista tulee mieleen körttiläisyys. Onko körttiläisyys suomalaista bluesia?

– Totta puhut, olen ystävieni kanssa puhunut paljon aiheesta. Varpaisjärvellä järjestetään edelleen körttiseuroja ja se on vahvaa körttiseutua. Sanotaan, että varpaisjärveläisestä ei saa körttiläisyyttä ja siihen liittyviä piirteitä pois, mutta itse en näe, että se olisi minuun vaikuttanut. En ota siihen kantaa suuntaan tai toiseen.

Teksti: SAMI NISSINEN