GNARLS BARKLEY: St Elsewhere

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.
Tältä maailman toiseksi huuruisimman sairaalasarjan mukaan nimetyltä albumilta lohkaistu sinkku Crazy voisi olla seuraava Hey Ya. Jättivaippoja ja Clockwork Orange -meikkejä suosiva Gnarls Barkley -hahmo on kuin raikas Sly Stone -tuulahdus ajalta, jolloin kyseistä neroa kiinnosti musiikki enemmän kuin kokkeli. Gnarlsin musassa yhdistellään samalla tavalla uutta ja vanhaa, valkoista ja mustaa, funkkia ja tönkköä. Lopputulos on yhtä huumavaa kuin maestron vanhat, liitoksistaan ankarasti natisevat mestariteokset.

Arvio

GNARLS BARKLEY
St Elsewhere
Downtown

Tältä maailman toiseksi huuruisimman sairaalasarjan mukaan nimetyltä albumilta lohkaistu sinkku Crazy voisi olla seuraava Hey Ya. Jättivaippoja ja Clockwork Orange -meikkejä suosiva Gnarls Barkley -hahmo on kuin raikas Sly Stone -tuulahdus ajalta, jolloin kyseistä neroa kiinnosti musiikki enemmän kuin kokkeli. Gnarlsin musassa yhdistellään samalla tavalla uutta ja vanhaa, valkoista ja mustaa, funkkia ja tönkköä. Lopputulos on yhtä huumavaa kuin maestron vanhat, liitoksistaan ankarasti natisevat mestariteokset.

Kuten Necromancingissä lauletaan: ”The production is progressive but the reason is retro.” Levy hengittää sisään soulia, hiphoppia, garagerockia, dubia, kasaripoppia ja hengittää ulos hulluudelta ja kierolta huumorilta haisevan sienipilven täynnä hienoja sävellyksiä. Crazy-ykkössinkun lisäksi loistavuudellaan joukosta erottuvat myös hulluuden parissa lyyrisesti askaroiva Just A Thought, omaan napaan tuijotteleva Who Cares? ja ilmeisesti stankonialaisessa kirkossa syntynyt soul-messu Storm Coming.

Cee-Lo Greenin ääni on aivan mahtava instrumentti ja mies on tuottajanakin aika peto. Danger Mousen kanssa he tekevät selvää jälkeä. Levy, jolla versioidaan Violent Femmesiä ja joka tuo mieleen Gravediggazin ensimmäisen levyn, ansaitsee kaikkea mahtavaa. Tuohon rakoon mahtuu kokonainen hyvän maun kosmos.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa