GWEN STEFANI: Love.Angel.Music.Baby.

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
No Doubtilla oli hetkensä, mutta niitä ei ollut monta. Vuosi sitten singlekokoelman julkaissut kalifornialainen suosikkiyhtye on tällä hetkellä jäissä, mutta sillä saattaa olla tulevaisuus. Lehdistötiedotteessa Gwen Stefanin ensimmäistä soololevyä nimittäin kutsutaan projektiksi.

Arvio

GWEN STEFANI
Love.Angel.Music.Baby.
Interscope

No Doubtilla oli hetkensä, mutta niitä ei ollut monta. Vuosi sitten singlekokoelman julkaissut kalifornialainen suosikkiyhtye on tällä hetkellä jäissä, mutta sillä saattaa olla tulevaisuus. Lehdistötiedotteessa Gwen Stefanin ensimmäistä soololevyä nimittäin kutsutaan projektiksi.

Gwen Stefani on pop-yhtyeelle pirteä ja näyttävä keulakuva, mutta kovin kummoisella lauluäänellä häntä ei ole siunattu. Se on vuosien jälkeen lähes yhtä ohut ja hengästynyt kuin aina aiemminkin. Kaikkein kiinnostavinta Gwenin omalla albumilla onkin nimekkäiden tuottajien, kirjoittajien ja muiden yhteistyökumppanien osuus. Ja heitä riittää.

Love. Angel. Music. Baby. -albumin tuottajalista on ällistyttävä. Entisen yhtye- ja poikakaveri Tony Kanalin sekä onnistuneesti jo No Doubtin soundeja sovitelleen Nellee Hooperin lisäksi levyn kansista on luettavissa muun muasa Dr. Dren, The Neptunesin, Andre 3000:n, Dallas Austinin ja Jimmy Jam & Terry Lewis -parin nimet. 4 Non Blondes -bändin nahkahattuisesta laulajasta yhdeksi bisneksen kuumimmaksi kirjoittajaksi kasvanut Linda Perry on tuonut LAMBille kolme biisiä ja studiossa ovat piipahtaneet muun muassa Princen klassisessa The Revolution -ryhmässä rietastellut Wendy & Lisa -kaksikko sekä New Orderin karhumainen basisti Peter Hook.

Gwen Stefanin vetovoimaan uskotaan siis vahvasti, ja levyn materiaali onkin juuri hänelle sopivaa – tekisi mieli sanoa räätälöityä. Vaikka LAMBin äänimaailma on pääosin elektroninen, sitä ei voi kuvailla liian futuristiseksi tai haastavaksi. Pikemmin on kyse 2000-luvulle päivitetystä 80-luvun radiohittisoundista. Kuin tätä alleviivatakseen albumin kappaleissakin on selviä viitteitä muun muassa Salt-N-Pepan (Crash), Princen (Long Way To Go) sekä The Carsin (Cool) materiaaliin.

Leikkisä, rytmikäs ja hittejä pursuava levy ei ole mikään seikkailu, mutta se tarjoaa paljon välitöntä mielihyvää. Mestaritason työryhmän ansiosta LAMB ei maistu halvalta eikä laskelmoidulta, vaan parhaina hetkinään jopa silkalta luksukselta. Tällä levyllä melkein kaikki kiiltää, mutta pinnan allakaan ei ole mitään piiloteltavaa.

Kaikkiaan LAMB on paljon kutsuvampi ja monipuolisempi 80-luvulle viittaavan popin karkkipussi kuin esimerkiksi The Killersin venäläinen konvehtirasia. Siinä saattaa jopa olla ainekset P!nkin M!issundaztood-albumin kaltaiseksi miljoonasuosikiksi. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa