Maailman merkittävin suomenkielinen rockbändi roihusi nopeasti ja kuumasti 1980-luvun alkumetreillä. Jälkeen jäi keikkoja, kolme studioalbumia ja vähän jotain pientä. Nyt Joensuussa syntyneen Hassisen Koneen tuotanto on koottu yksiin kansiin. Kuuden cd:n järkäle aukeaa selkeänä ja johdonmukaisena.
Levyistä ensimmäinen sisältää Täältä tullaan Venäjä -debyyttialbumin, parin raidan singleversiot ja samalta ajalta tulevat biisit Kolumbia-orkesteri sekä Muoviruusuja omenapuissa. Jonkinlaista omituista karjalaista punkrockiahan Ismo Alanko, kitaristi Reijo Heiskanen ja Jussi sekä Harri Kinnunen (basso ja rummut) tässä veistelevät, progemausteita unohtamatta.
Ykköslevyn napakkaa rakennelogiikkaa noudattavat myös toinen cd (Rumat sävelet -albumi, Koneen ”joululaulut”, Läskit lompakot ja Irwinin Raha ratkaisee sekä Tuuliajolla-livetallenteet) ja kolmas cd (Harsoinen teräs -albumi, pari uutta miksaustulkintaa sekä sinkkubiisit Hiljaa virtaa veri, Muoviruusuja omenapuissa III, kuin varkain Sielun Veljiä ennakoiva Fraigadi Fromba ja Koulut kii eli Alice Cooperin School’s Out suomeksi).
Rumat sävelet soi edelleen synkkänä kuin syksy itse, Harsoisen teräksen merkitys ja paino tuntuu vain lisääntyvän vuosien saatossa. Albumin postmoderni Molotovin cocktail on omaa valoaan hehkuva täysosuma, klassikko jo syntyessään. Alangon ja Kinnusten rinnalla ovat Jukka Orma (kitara), Eero Pekkonen (koskettimet), Antti Seppo (saksofoni) sekä Hannu Porkka (lyömäsoittimet).
Boksin neljännelle levylle on sijoitettu ovelasti ja oivaltavasti Koneen alfa ja omega: levysopimukseen johtanut demonauha ja High Tension Wire eli Harsoisen teräksen postuumi englanninkielinen versio.
Viides ja kuudes levy kuluvat osin ennen julkaisemattomien konserttitallenteiden parissa. Kiinnostavinta antia on ”Ison Koneen” Kaivopuiston konsertti kesältä 1982, joka jäi yhtyeen joutsenlauluksi. Totuus, Harsoinen teräs, Tällä tiellä, Hiljaa virtaa veri, Pelko… Ei armoa.
Kun bändin tuotantoa viimeksi pölytettiin, sai juostenkustu ylöspano ainakin näillä sivuilla pyyhkeitä. ”Hieman tekisi mieli sakottaa puolitiehen jätetystä toimitustyöstä, mutta se lienee turhaa. Ei siitä kukaan kuitenkaan ota opiksi”, marisi Tero Alanko alkuvuodesta 2004.
Nyt ei aiheesta satikutia tule. Hassisen Kone on saanut arvoisensa paketin, joka antaa korvien ohella myös silmille. Kirjaseen on painettu muun muassa demon originaali saatekirje, soittajien biografiat, Alangon mietteitä elokuulta 1982 ja Orman tuore historiikki, joka on vastaava maailmoja syleilevä kvasi-sosiologis-historiallinen essee kuin miehen taannoiset Sielun Veljet -kansitekstitkin.