Itämaan nimetön debyytti on selkeästi laulut edellä syntynyt albumi. Mikko Anttosen sanoitusten ja Arto Hämäläisen sävellysten tulkiksi muotoutunut jyväskyläläiskvartetti päätyi nykykokoonpanoon, kun rumpali vaihtui Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksessa ja Aku Ankkulissa soittaneeseen ja Seppo Alvarina soolouraa maistaneeseen Seppo Pohjolaiseen.
Maa ja luonto ovat Itämaa-albumilla läsnä niin kuvituksessa kuin teksteissäkin. Folkvivahteiden ja hivelevien lauluharmonioiden rinnalla väkevän sähköisestikin soiva, Savinen maa -kappaleella sointiaan mainiosti kasvattava ja Malvalla kaukoröyhkäistä rockiakaan kaihtamaton yhtye ei silti ole puhdasoppista luomua.
Etenkin banjon koristaman Cowboyn kohdalla tuntuu kuin Itämaassa jatkuisi Pienet Miehet -yhtyeelle ominainen ihmisläheisyyden henkinen perintö. Taivaat vihertää -kappaleella Hämäläisen ja Anttosen akustinen kitarointi soi puolestaan vahvana kuin Roy Harperin sähköttömillä levytyksillä.
Itämaa on bändinä ennen kaikkea lauluntekijöidensä työkalu, mitä vaikutelmaa Miljoonasade-kitaristi Matti Nurron konstailematon tuotanto osaltaan alleviivaa. Albumilla ei soi suomirock vaan huolellisesti laulunsa ja niiden esillepanon rakentavien tekijöiden suomalainen rock.