Yhtälö, jossa muuttujina ovat historiallisen hahmon elämä teemalliseksi kokonaisuudeksi puettuna ja jylhä, pääosin synkähkö ja vakavahenkinen kahden cd:n mittaan laadittu musiikki, ja jonka yhtäläisyysmerkki osoittaa raikuvammista ja lyhytkestoisemmista tempuista tunnettuun Judas Priestiin, tuntuu etukäteen hämmentävältä ja ratkaisemattomalta.
Ajoitus on kuitenkin oikea, sillä nyt se uskaliaampi voimien ponnistus on tehtävä. Tuskin Priest enää montaa studiolevyä säveltää. Paluulevy Angel Of Retributionin (2005) pitikin olla menneeseen kallistuva uskon palauttaja, nyt voi maalailla ja paisutella.
Biisit on kudottu toisiinsa alkusoitoilla, joissa on lauluosuuksiakin, mutta varsinainen yllätys piilee tummissa ja hitaissa biiseissä, balladeissakin, joita taustoittavat jyhkeät koskettimet. Kitarakamppailua käydään, mutta se ei ole tällä levyllä pääasia. Halfordin laulu on toteavaa ja surumielistä, kirkuhuutoja vältellään.
Nostradamus on pesunkestävä teemalevy, sillä se ei toimi yksittäisten biisien tasolla, vaan ennemmin eteenpäin soljuvasta tarinasta nousevina väläyksinä ja pilkahduksina ja, ennakko-odotuksista poiketen, pätevänä kokonaisuuden hallintana. Nostradamuksella ei yritetäkään synnyttää uusia Jawbreakereita, vaan kokeillaan siipien kantavuutta oudommassa ympäristössä osan bändin tunnuspiirteistä säilyttäen ja osaa selvästi piilotellen.
