JUDAS PRIEST: Demolition

Judas Priestin julkaisutahti on jo pitkään seurannut Def Leppardin ja Manowarin esimerkkiä. Vuosikausia kuluu eikä mitään tapahdu. Priestin tapauksesta tekee kiusallisen jatkuva kohu, joka Demolitionin ympärillä pyöri. Osa puheista piti paikkansa, sillä Demolitionia kuvailtiin ennakkotiedoissa yhdistelmäksi Jugulatorin tyylistä voima-Judasta, vanhaa melodisempaa tavaraa ja täysin uutta, ennenkuulumatonta Priestiä. Näinhän se onkin, vaikka valitettavasti tuo vanha melodisempi osuus jää nytkin turhan vähälle huomiolle. Jugulatoriin verrattuna Demolitionin eteneminen on jonkin matkaa kuin ilosanoman kuuntelua: junttapaaluriffit eivät ole niin ehdottomia ja elottomia, vaan kitarat liikkuvat kivuttomammin ja melodiat ovat taipuvaisempia.
Uutta on varmasti karua keksiä jos omaa Priestin kaltaisen valtavan backkataloogin. Kaikissa tapauksissa se ei ole edes mahdollista, mutta Glenn Tipton on onnistunut. Demolition esittelee lauluja, joiden taustat kuulostavat koneellisilta ja tehdasmaisilta, vaikka varsinaisesta industrial-tunkeutumisesta ei olekaan kysymys. Uudistuksen järkevyyden voi kyllä kyseenalaistaa, sillä eläväinen ja irtonainen metalli ei kuulu Judas Priestin maailmaan vuonna 2001. Biisit on tuotettu täyteen ja taustalla säpättää milloin mitäkin ääniä. Demolition on synkimmillään kuin paikalleen takomaan jäänyt kone, jonka säätäjät häipyivät kahvitunnille jo kauan sitten. Iloisemmalta puolelta kannattaa huomata laulaja Ripper Owens, jonka ääntelyt ovat kääntyneet huomattavasti omintakeisempaan suuntaan Jugulatoriin verrattuna. Ripperin laulusta tosin päästään toiseen suureen epäkohtaan: Glenn Tipton päätti itse tuottaa levyn ja tuloksena on voimaton ja konemaisuutta korostava soundi. Ripperin ääntä tyrkytetään esiin niin halukkaasti, että muut soittimet kärsivät. Missä ovat kilpaa kirmaavat tuplakitarat?
Modernimpi ja uusia latuja etsiskelevä linja on kunnioitettava tavoite 30 vuotta tahkonneelta orkesterilta. Tiptonilla on vain turhan suuri urakka ja vastuu. Demolitionilla olisi tarvittu enemmän kyniä ja silmiä näkemään kokonaisuutta, niin biisien kuin tuotannonkin suhteen. Enemmän ideoita, joihin tosissaan voisi tarttua. Apuja on tarjottu jo julkisestikin, kun varsin kunnioitettava henkilö, Rob etunimeltään, ilmoitti halukkuutensa Judas Priestin laulajaksi. Tipton ei vain ota kuullakseen.