Joskus ainekset hyvään levyyn saatta aistia siitä, että ensimmäisellä kuuntelulla levystä ei tulekaan välitöntä innostumisen reaktiota. Invincible Shield ei tunnu ensimmäisellä kierroksella kummoiseltakaan. Alkaa hieman huolestuttaa. Toinen kierros onneksi avaa levyä paremmin ja sen jälkeen asia alkaa olla taputeltu: levy kohoaa varmasti Judas Priestin parhaimmistoon.
Albumi on varsinainen runsaudensarvi käyden läpi yhtyeen koko menneisyyden. Bändi on kaivanut uusiin sävellyksiinsä jokseenkin kaiken mahdollisen, mitä sillä on omasta historiastaan kaivettavana. Riffitehtailut, kitaratuplaukset ja Rob Halfordin äärimmilleen viritetyt äänijänteet tarjoavat tutun konseptin, mutta bändi saa viedyksi musiikkiaan taas uudelle tasolle.
Judas Priestin äänimaisema on modernisoitunut jo vuosia sitten, ja yhtye pysyttelee edelleen heavy metalin polun raskaammalla puolella. Myös silloin, kun bändi käsittelee balladiksi laskettavaa Crown Of Hornsia. Judas Priest kykenee olemaan edelleen innovatiivinen. Bändi on vuosien mittaan tehnyt suunnilleen kaiken, mutta silti se pystyy luontevasti löytämään yhä uusia tasoja valitsemastaan tyylistä ja tuomaan ne arvokkaasti esille.
Invincible Shield on väkevä albumi, joka asettaa esille runsaasti hienoja sävellyksiä ja sovituksia. Ennen kaikkea kitarasoolot tarjoilevat paljon tavattoman tyylikkäitä yksityiskohtia. Invincible Shield on siis juuri sitä, mitä Judas Priestiltä voi odottaa, ja jopa vielä vähän enemmän.
