Kraftwerkin kolme ensimmäistä albumia on jätetty popmusiikin historian marginaaliin. Alkupisteeksi on asettunut käänteentekevä Autobahn-levy (1974), jonka syntyyn vaikuttivat erityisesti uusi musiikkiteknologia ja Brian Wilson. Kraftwerkin perustajajäsen Ralf Hütter (s. 1946) on kertonut halunneensa tehdä saksalaiselta kuulostavaa musiikkia – aivan kuin The Beach Boys teki Kalifornialta kuulostavaa.
Autobahnia seuranneet seitsemän vuotta olivat Kraftwerkin ydinaikaa. Vuoteen 1981 mennessä yhtye julkaisi neljä albumillista lisää lumoavaa elektronista musiikkia, jonka keskeisiä teemoja olivat teknologia ja matkustaminen. Operaation keskipisteenä toimi Düsseldorfiin rakennettu Kling Klang -studio. Niin itsetietoinen ja -keskeinen yhtye oli, että siltä ei liiennyt aikaa edes David Bowien tai Michael Jacksonin kanssa työskentelemiseen.
Kraftwerkin musiikillinen konsepti syntyi vaivattomien melodioiden, selkeän rytmiikan ja ehdottoman synteettisen soundin ympärille. Electric Café -albumin (1986) ilmestyessä oli tulevaisuus muuttunut retroksi. Ennenkuulumatonta oli, että yhtye itsekään ei vaikuttanut levyyn täysin tyytyväiseltä. Sen jälkeen Kraftwerk on julkaissut vain yhden uuden studioalbumin. Kyseisen Tour De France Soundtracks -levyn (2003) keskeinen teema esiteltiin jo Tour De France -singlellä 20 vuotta aiemmin.
Hiljaisen 90-luvun ainoa julkaisu oli mainettaan mielenkiintoisempi The Mix -kokoelma (1991), jolla yhtye muokkasi omaa materiaaliaan ja joka oli ensimmäinen kokonaan digitaalisesti äänitetty Kraftwerk-levy. Albumin raidoista esimerkiksi tekstiltään päivitetty ja tahdiltaan tiiviimpi Radioactivity toimii hienosti.
Viimeisen 20 vuoden ajan Kraftwerkin tärkein työ on ollut materiaalin siirtäminen vanhoilta masternauhoilta digitaaliseen muotoon. Projektin piti valmistua jo vuonna 2004, jolloin The Catalogue -laatikon promoja jopa livahti julkisuuteen. Nyt vuosina 1974-2003 julkaistujen levyjen digitaalisesti masteroidut versiot ovat vihdoin kaikkien kuultavissa.
Ennakkotiedoissa huhuttiin erilaisista miksauksista ja editoinneista, mutta muutokset ovat lähes huomaamattomia. Siinä, että Electric Café -albumi on mukana Techno Pop -nimisenä ja noin minuutin aiempaa pitempänä versiona, lienee kyse mielenrauhasta. Uutta, uljasta äänikuvaa lukuun ottamatta levyjen musiikki on siis ennallaan.
The Mixin soundia syytettiin sen ilmestyessä steriiliksi. Nämä uudet laitokset soivat laveina ja syvinä. Kaikki sihinät ja napsaukset kuuluvat entistä kirkkaammin. On itsestään selvää, että Kraftwerkin musiikki soveltuu erityisen hyvin kuulokekuunteluun.
Kahdeksan levyn The Catalogue -kansio sisältää yhden pophistorian ytimekkäimmistä ja vaikutusvaltaisimmista kokonaisuuksista. Parhaimmillaan uudet versiot kuulostava utopialta.