KRAFTWERK: Minimum-Maximum

Elektropopin vanhemmat virkamiehet ovat päässeet valloilleen.

Kahden sukupolven mittaisen uran rakentanut Kraftwerk teki viime vuonna omassa mittakaavassaan hillittömän pitkän maailmankiertueen. Orkesterihan ei ole tunnettu varsinaisena lavajyränä. Usean kuukauden ja lähes 70 esiintymisen rupeamasta on koostettu livealbumi Minimum-Maximum. Sen kunniaksi Ralf Hütter, Florian Schneider, Fritz Hilpert ja Henning Schmitz innostuvat uudelleen tien päälle.

Kraftwerkin livealbumi on monella tapaa poikkeuksellinen. Se on yli 35 vuotta sitten perustetun kokoonpanon ensimmäinen virallinen konserttitaltiointi. Kuitenkin näiden teknopioneerien vaikutus on yltänyt paitsi läpi vuosikymmenten myös läpi eri musiikkityylien. Siteerauksia Kraftwerkin tyylistä ja musiikista voi noukkia 70-luvun punkista ja jälkipunkista alkaen kautta 80- ja 90-lukujen vaihtelevien dance-suuntauksien.

Minimum-Maximum on upea livelevy. Sen sointi on yhtä kirkas kuin se olisi nauhoitettu studiossa. Toisaalta kun tietää, miten Kraftwerk esiintyy, tämä ei ole mikään ihme. Konserteissa nelikko seisoo lavalla laptoppiensa takana ja yhtyeen suurin riehaantuminen esiintymisen aikana näkyy siinä, kun soittajat siirtävät painoa jalalta toiselle. Onhan siinäkin jotain huvittavaa, kun konserttien huippukohtiin kuuluvan Robots-laulun aikana Kraftwerk-nuket seisovat liikkumatta tietokoneiden takana.

Albumi seurailee aika tarkasti viimevuotisen konserttikiertueen biisilistaa, joten siinä ovat kaikki Kraftwerkin suurimmat hitit alkaen 1974 julkaistusta Autobahnista. Sinänsä yllätyksettömän albumin mukavin erikoisuus on Dentaku, jossa Pocket Calculator liukuu saumattomasti japanilaisversioksi ja samalla kaupunki muuttuu Moskovasta Tokioksi.

Suurin osa albumin lauluista on nauhoitettu Baltiassa ja Itä-Euroopassa, johon Suomi ei tällä kertaa ole kuulunut.