KUHA.: Tieteen puolesta fiktiota vastaan

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: JANI SIPILÄ.

Kulttiyhtye Kuha. on jo ehtinyt neljänteen levyynsä. Edellisellä Telekineettinen testilaboratorio -albumilla (2005) se ehti jo sivuta tämän levyn teemaa, sillä laboratoriosta ei ole pitkä matka teoreettisen tieteen pariin. Uudella kiekon yhtye on pyrkinyt rakentamaan täysin tieteellisesti toteutetun levyn.

Arvio

KUHA.
Tieteen puolesta fiktiota vastaan
Kioski Rec

Kulttiyhtye Kuha. on jo ehtinyt neljänteen levyynsä. Edellisellä Telekineettinen testilaboratorio -albumilla (2005) se ehti jo sivuta tämän levyn teemaa, sillä laboratoriosta ei ole pitkä matka teoreettisen tieteen pariin. Uudella kiekon yhtye on pyrkinyt rakentamaan täysin tieteellisesti toteutetun levyn.

Yhdentoista kappaleen albumi on hyvä, hauska ja välillä kovinkin erikoinen. Kappaleiden sanoituksissa vilahtavat esimerkiksi
Suomen presidenttien etunimet (siis kaikkien), opitaan tuntemaan sieniä ja puidaan fenomenologiaa. Kaikki omituisuus on puettu vaihtelevan ja tasokkaan musiikin sisään.

Levy etenee todella vauhdikkaasti. Muutamaan ensimmäiseen otteeseen sen hyvä taso menee ohi nauraessa ja hymähdellessä, mutta kun siihen lopulta löytää oikean (tieteellisen) asenteen, kokonaisuus kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi levyn välillä huimastakin tasosta käy funkkaava Intervallit.

Kuha. on kuitenkin tehnyt ”kokonaistaideteoksen”. Tieteellisesti toteutetusta levystä saa enemmän irti, kun tietää esimerkiksi, että arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila analysoi sitä näinkin tieteellisesti: ”Juuri sopivaa kuunneltavaa bussimatkalla Ammanista Qusair Amraan neljänkymmenen asteen helteessä.”

Niille, jotka eivät Kuha.-yhtyeestä mitään tiedä, sanottakoon, että yksinkertaistetusti kyseessä on vakavalla tieteellisyydellä otettava kulttibändi, jonka musiikki kuulostaa Kolmas Nainen -yhtyeen ja suosiota saavuttaneen Riston sekoitukselta. Mutta ei sitä voi näin lokeroida. Kuunnelkaa itse.

 

Kuha. toteutti neljännen albuminsa tiukoissa tieteellisissä raameissa. Yhtyeen laulaja Juho Kuha on sitä mieltä, että vapaalla tunteella musiikkia ei edes kannata tehdä, koska se on epäluotettavaa. 

Levyn nauhoituksissa käytettiin hyväksi tiedemies Quantimil Krabolan kehittämää kuuden minuutin musikaalisuustestiä ja sähköshokkilaitetta, jonka avulla tuottaja tarkkailee psyko-musiikillisia indikaattoreita, joista hän näkee, että soittaja ei soita väärällä tunteella.

Mitä tiedelevyn tekeminen opetti teille musii­kista?

– Asiahan on aivan päinvastoin. Me pyrimme opettamaan musiikille jotain tieteestä. En ole aivan varma oppiko musiikki vielä mitään, mutta projekti onkin vasta alussa, pohtii Juho Kuha.

Olet yli 80% pätevä muusikko, mutta yhtyeenne pianisti-hanuritaiteilija Radio Bronson sen sijaan on täysin virheetön eli 100% muusikko. Tekeekö hän siis koskaan virheitä?

– Olen alkanut epäillä, että Radio ei olekaan täydellinen. Olen henkilökohtaisesti nähnyt hänen tekevän virheen. Kenties tuurilla oli osuutta testin tulokseen.

Olet ilmoittanut epäileväsi tunnepohjaista musiikkia ja siksi tuottajanne Mungo Mononen on käyttänyt elektrokonsulsiinista expressiotehostinta. Laitehan mittaa soittajan tunnepitoisuutta ja lähettää sähköshokin soittajan tunnekeskuksiin, jos tunteet eivät pysy sovitussa tasossa.
Väitetään, että laite on täysin kivuton. Onko tämä totta?

– Voin joutua ongelmiin, jos vastaan tähän. Sanon kuitenkin, että se on täysin kivuton. Me käytimme laitetta siihen, että soittajan tunne pysyisi juuri oikeana, eikä soitossa pääsisi tapahtumaan yllättäviä epätieteellisiä muutoksia.

Voiko tieteellisyyttä pitää yllä keikalla?

– Jatkuva pyrkimyksemme on luoda esiintymistilanteista enenevissä määrin tieteellisiä. Esimerkiksi piirtoheitin auttaa tässä jo pitkälle.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa