KUMMA HEPPU JA LOPUNAJAN VOIDELLUT: Japaniin

KUMMA HEPPU JA LOPUNAJAN VOIDELLUT
Japaniin
Rockadillo

Ari Närhen luotsaama Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut sai monenmoista kuulleet korvat valpastumaan heti ensisinglellään Ontto mies autiomaassa (1981). Kajaanista Tampereella asettuneen yhtyeen levytysura on tuosta lähtien ollut niukka mutta sitäkin laadukkaampi. Mennyt maailma -levyä (2002) seuraava Japaniin on vasta yhtyeen seitsemäs albumi.

Folkin, popin ja rockin hillityllä synteesillään Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut edusti 80-luvun alussa uuden aallon herkempää puolta. Sama tinkimätön omaleimaisuus on seurannut yhtyettä Japaniin saakka. Ari Närhen selkeälinjaisten melodioiden, rönsyilemättömän lyriikan ja selväsanaisen toteavan, suuriin tunnekuohuihin sortumattoman laulun rinnalla ryhmän keskeisenä tuntomerkkinä on säilynyt Pirkko Kontkasen viulu.

Japaniin -albumilla Ari Närhen laulut sanovat asiansa totutun pienesti. Täytyy olla mies yllättää kertosäkeensä runsailla taustalauluilla ja iskelmällisyydellä. Arto Piispasen jazzahtavien koskettimien ja yhtyeen alkuperäisen kitaristin Mika ”Jankko” Jankovskyn ärhäkän sliden rikastuttama Vesuviuksen rinteet on levyn rockein raita. 80-luvun alkupuolen upeiden singlekappaleiden Minä ja hän ja Syyskuu päivitykset eivät lisää alkuperäisiin mitään olennaista, mutta Ei ikävää häikäisee senkin edestä. Menneestä rakkaudesta kertovaa esitystä kuuntelee hengitystä pidätellen.

Japaniin on tervetullut muistutus siitä, että Ari Närhi lukeutuu Timo Kiiskisen ohella vangitsevimpien lauluntekijöidemme arvokkaaseen kastiin.