KUMMA HEPPU JA LOPUNAJAN VOIDELLUT: Mennyt maailma

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Menneen maailman kaipuu on lempeän kriittisen nimikappaleen aihe. Yli 10 vuotta odotetun kuudennen albumin teema heijastaa itseironisesti myös Kumman Hepun tuttuna pysynyttä tyylilajia - hartaasti sävellettyjä, hienovaraisin kielikuvin sanoitettuja sekä aidoin soinnuin ja soittimin musisoituja kappaleita.

Arvio

KUMMA HEPPU JA LOPUNAJAN VOIDELLUT
Mennyt maailma
Rockadillo

Menneen maailman kaipuu on lempeän kriittisen nimikappaleen aihe. Yli 10 vuotta odotetun kuudennen albumin teema heijastaa itseironisesti myös Kumman Hepun tuttuna pysynyttä tyylilajia – hartaasti sävellettyjä, hienovaraisin kielikuvin sanoitettuja sekä aidoin soinnuin ja soittimin musisoituja kappaleita. Neljän entisajan huoneen avattujen ovien läpi ulottuva kansimaalaus kuvastaa hyvin levyn intiimiä perspektiiviä ja eri tasojen läheisyyttä.

Yhtyeessä vaikuttavat edelleen Ari Närhen luottokumppanit, viulisti Pike ja rumpali Jakke. Basisti Selkä luontuu soittokaveriksi Kaukana Poissa -jatkumolla operoivan Survivalin riveistä. Yhtyesointi on hiotumpi, mikä kuuluu etenkin kosketinsoitinten monimuotoisuutena. Närhen omien soinnutusten ohella Jarkko Mylläri vierailee neljän kappaleen keyboardistina. Jari Pasanen silpaisee kitaralla sulavan gilmoursoolon keveään tanssilauluun Sinä liikutit mua.

Levyn valloittavin viehätys nojaa Närhen horjumattomaan kauneudentajuun, joka saa melodiat hehkumaan ja persoonallisen lauluäänen ylittämään rajoituksensa värähdellessään vetoavan arasti ja vilpittömän tunteikkaasti. Viulun herkkä sointi kietoo laulun ja tarkasti varioidun kitaran melodiset koukut toisiin yhtä hienosti polveileviin rinnakkaissäveliin. Viulu hallitsee myös rauhallisen loppuinstrumentaalin Haalistunutta maisemaa. Koskettimet luovat mielenkiintoisia kuvia ja tunnelmia klubipianon kilahtelusta (upea Sininen liekki), telstar-urkuihin (Astronautti), kaihoisaan lomakuplintaan (Voisitpa olla täällä) ja rytmijanoiseen sormeiluun (Kevään ensimmäinen päivä).

Sanoitukset saavat kattavan musiikillisen vastineen sekä haikeimmassa kaipuussa että optimismin valaisemissa tunnelmissa. Ääripäistä löytyvät levyn välittömimmät hienoudet: menetyksen hopeoimat Yö rantapuistossa ja Edes uniin sekä toivoa elättelevät Sininen liekki ja Kevään ensimmäinen päivä. Jälkimmäisen intomielisen blueskaavan ja tempovan riffin riehakkuus ylittää jopa pohjimmiltaan neuroottisen humalahakuisen yllytyksen Baari on vielä auki.

Mikään ei ole mennyttä Kumman Hepun ja Lopunajan Voideltujen tunteikkaasti ikuistamassa musiikillisessa maailmassa. 

Lisää luettavaa