Kun ruma sana sanotaan niin kuin se on – Negatiivisten Nuorten esikoinen on tehokasta keskisormen heiluttelua

Negatiiviset Nuoret
Negatiiviset Nuoret
Rähinä

Kotimaisella ysäripunkilla oli syystäkin niin huono maine, että sitä ei ole myöhemminkään kaivannut. Ajatus Juustopäiden ja muiden tuon ajan sankareiden henkisen perinnön uudelleenlämmittämisestä tuntuu karmivalta ajatukselta.

Rockin soittaminen ja sen vaikutukset kuulijan korvassa eivät onneksi toimi matemaattisten todennäköisyyslaskelmien mukaan, vaan Negatiivisten Nuorten esikoinen on pirun tehokas puolituntinen keskenkasvuista keskisormen heiluttelua.

Rähinälle levyttävää lahtelaisyhtyettä markkinoidaan räpin ja punk rockin yhteensulautumana. Pääpaino on kitaroilla ja koska räppääjä Olli ei pyrikään olemaan teknisesti hienovarainen tulkitsija, vaan hän myötäilee biisien rosoisia sävyjä, ei lopputuloksesta tarvitse kiusaantua. Tässä ei olla rakentamassa räppidynastiaa, skeneä tai possea. Tarkoitus on sylkeä paha olo pois.

Ja sitähän riittää. Näiden kappaleiden päähenkilö on itsestään epävarma ja muiden hyljeksimä jöllikkä, jonka pääasiallinen harrastus on istua sohvalla ja syödä omaa räkää. On helppo uskoa, että meuhkaaminen tavoittaa oman viiteryhmänsä tunnot. Kieli on juuri sen verran roisia, että vanhemmalla sedällä vähän korvassa särähtää.

Suurimpana vaarana on kertakäyttöisyys. Konseptia on tästä hankala kehittää. Mutta ei mahdotonta, on porukalla sentään sen verran historiantuntemusta, että kierrättävät teksteissä Rage Against The Machinea.

Lyhyesti bändistään kertovat Negatiivisten Nuorten räppäri Olli Karejoki ja kitaristi Jonne Haapala.

Musiikissanne on vaikutteita niin punkista kuin hip hopistakin. Diggailetteko kaikki samoja juttuja vai ovatko molemmat suunnat yhdistyneet vasta Negatiivisissa Nuorissa?
– Ei viitsi nostaa esille mitään yksittäisiä nimiä, koska tärkeitä vaikuttajia on niin paljon. Kaikilla on aika erilaiset musiikilliset juuret, mutta kuunnellaan siitä huolimatta yllättävän paljon samaa musaa. Tässä bändissä ne vaikutteet vaan sotkeutuu ja syntyy mitä on syntyäkseen. Mun mielestä orjallinen genreuskollisuus on hellyyttävää ja vitusta.

Negatiiviset Nuoret on käsittääkseni Ollin ja tuottamisesta, kitarasta ja laulamisesta vastaavan Eetu Knuutilan juttu ja muut jäsenet vaikuttavat vain livekokoonpanossa. Mistä moinen järjestely? Jäsenistö on muuttunut vielä tämänkin vuoden puolella.
– Tää ei itse asiassa ole totta. Alun perin Negatiiviset Nuoret oli Ollin ja Eetun prokkis, saatiin levydiili oikeestaan Mä oon niin ruma -biisin perusteella ennen kun minkään näköistä bändiä oltiin keretty edes miettimään. Albumin tekoprosessin aikana muiden bändiläisten osa yhtyeessä vahvistui biisi biisiltä. Tällä hetkellä biisit säveltää pääosin Eetu ja Jonne, sanoituksista vastaa Olli.
– Kokoonpanossa on myös matkan varrella tosiaan tapahtunut muutoksia, mutta lopullinen ja virallinen Negatiiviset Nuoret on: Eetu, Olli, Jonne, Aleksi Määttänen (basso) ja Juha Aalto (rummut).

Orjallinen genreuskollisuus on hellyyttävää ja vitusta.

Tekstinne kertovat elämänne nurjista puolista mitä bändin nimikin jo vihjailee. Onko linja tullut itsetilityksen tarpeesta eli vitutuksesta vai liikutaanko yleisemmällä tasolla? Kiinnostaisiko teitä olla oman sukupolvenne ääni vai haluatteko edustaa vain itseänne?
– No joo, onhan vitutus tavallaan ehtymätön luonnonvara josta on aina helppo ammentaa, mut kyllä niitä biisejä syntyy yhtä lailla hyvinäkin päivinä. Meistä on vaan kiva huutaa ja kiroilla. Ei me yritetä olla mitään äänitorvia, mutta tuskin sellaisesta leimasta haittaakaan olisi. Niitähän ne tärkeimmät yhtyeet ja artistit monesti tuppaa olemaan.

Entä tulevaisuus? Voiko tämän niminen bändi olla kasassa kun ikää kertyy enemmän tai tehdä sen nimissä iloisempaa kamaa?
– Ei.

Antti Luukkanen