Levyarvio: Viisi vuotta vanhempia, yhä nimensä veroisia – Negatiiviset Nuoret tekee lauluja dokaamisesta ja itseinhosta

Negatiiviset Nuoret
Negatiiviset nuoret II
Kreme

Tiputeltuaan muutaman kiinnostusta herättävän singlen viimeisten vuosien aikana lahtelainen punkyhtye Negatiiviset Nuoret julkaisi viimeinkin toisen albuminsa. Sitten viiden vuoden takaisen debyyttialbumin erityisesti laulaja Olli Antonion ääni on kehittynyt reippaasti. Mikään muu ei olekaan muuttunut, onneksi.

Kakkoslevy jatkaa pitkälti samalla soundilla kuin edeltäjänsä. Negatiivisilla Nuorilla on tietynlainen taito tehdä rujoa suomipunkia, jossa on myös vahva kitarapainotteinen, jopa melodinen puoli. Bändin tyyli on näin tietyllä tavalla uniikki. Sanoitukset ovat tuttuun tapaan, no, negatiivisia. Biisien aiheet pyörivät pääasiassa dokaamisen, itsesäälin ja itseinhon ympärillä. Siitä huolimatta meno pysyy tasaisen tarmokkaana.

Jo julkaistujen singlejen (Lopunaikojen laiha Irwin, Aurora kutsuu ja Huono juhlissa) takia levyä on odotettu ja pitkään, eikä se tuota pettymystä. Negatiivisilla Nuorilla on jo vakaa asema vaihtoehtomusiikin piireissä, mutta jättää kuuntelijan yhä janoamaan vain lisää.