Kun Lana Del Rey nousi muutama vuosi sitten esille eteerisen Video Games -hitin myötä, yritti levy-yhtiö hivenen huvittavastikin piilottaa neidin kaksi aiemmin julkaisemaa omakustannepitkäsoittoa. Yli-innokkaat ja salaliittoja mielellään ympärillään näkevät musiikkitoimittajat repivät sinänsä harmittomasta uran ohjailusta kaiken irti ja julistivat Lana Del Reyn pelkäksi levy-yhtiön muovaamaksi tuotteeksi. Lisää vauhtia tarinoihin saatiin luonnollisesti faktasta, että kyseessä oli nuori, kaunis ja jopa uhkaavaakin seksiä tihkuva nainen. Eihän tällaista voi olla olemassa, todettiin liikuttavan yksimielisesti.
Nyt pahimmat laineet ovat jo laantuneet ja Lana Del Reyhin osataan jo suhtautua ilman liiallista värikynää. Hyvä niin, sillä Honeymoon on neidon tähänastisen uran parasta osaamista. Levyn tunnelma ei edelläänkään ole kulkenut kauaksi film noirin ja 40-luvun Hollywoodista, mutta kappaleet ovat järjestäen monisävyisempiä ja paikoin jopa hivenen haastavia.
Seuraava askel Lana Del Reyn uralla on Honeymoonin myötä hieman vaikeampi ennustaa, mutta kovin yllättynyt en olisi, jos seuraavan Bond-elokuvan tunnari tulisi Del Reyn kynästä. Siinä tapauksessa voisi helpostikin käyttää sanontaa ”Match made in heaven”.
