Levyarvio: Asan luovuuden puuska ei ota laantuakseen – Räppärin filosofiset horinat vaativat lisätutkimuksia

Asa & Band
Uni näkee unta meistä
Roihis Musica

Matti Salon kuluvan vuosikymmenen progempi tuotanto on nostalgiateemaista Lovea (2015) lukuun ottamatta mennyt usein yli hilseen, mutta jälkikäteen sen pariin palaaminen on ollut palkitsevaa. Rakkauslauluja miehille (2018) on tuskin ehtinyt ennakkotilauslistoilta vinyylinhiplaajien soittimiin, kun jo pukkaa uutta bändilevyä. Ja millaista!

Yhtä Polarsoulin biisiä (Anna Maaninen) lukuun ottamatta Rasmoosen tuottama Uni näkee unta meistä -albumi kuulostaa soitannollisesti erittäin kovalta, vaikka Asan filosofisista horinoista ei aina ottaisikaan selvää. Timanttisten taustojen ohessa avoimiksi jäävät lyriikat kolkuttelevat takaraivossa kerjäten lisätutkimuksia.

Nimikappale nousee ylitse muiden: suunnilleen tältä kuulostaa psykedeelisiä sieniä napsinut J. Karjalainen tanssahtelemassa Ville Väätäisen pirullisen svengaavan kompin päällä. Surulliset hiukset -biisin nestemäinen r&b toimii, vaikka taustatarina ei täysin aukea. Huuruisempien hetkien ohessa Color Dolorin Stina Koistisen fiittaama Sinä päivänä liikuttaa keinuessaan kohti elämän kierron päätepistettä. 2 x 18 käsittelee osuvasti hip hopparin ikäkriisiä. Kullan perässä -kappaleen kertosäe on varma yleisön laulattaja. Nero levy.