Michael Chapmanin Rainmaker -debyyttiä (1969) seuranneen Fully Qualified Survivorin (1970) ennustus on käynyt toteen. Kuluneet vuosikymmenet ja lähes 50 albumia osoittavat, että Chapman jos kuka on täysin pätevöitynyt selviytyjä.
Jazzkitaristina aloittanut Michael Chapman päätyi 60-luvun jälkipuoliskolla brittiläisen folkin sisäpiiriin, josta sukulaissieluiksi erottuvat Roy Harperin ja John Martynin kaltaiset persoonallisuudet. Paikoin orkestraalisen rehevässä akustisessa kitaroinnissa on yhtymäkohtansa Harperiin. Jazzin ja folkin fuusiointia harrastanut Martyn tulee mieleen viimeistään Chapmanin ei-aina-niin-viimeisen-päälle selkeästä artikuloinnista.
Teksteillään, tunnelmillaan ja jopa kansiensa kuvastolla muistojen leimaama True North on vaikuttava jatko-osa 50-albumille (2017). 78-vuotias Chapman pohtii mennyttä ja olevaa elämän murentamalla äänellään. Ja vaikka lyriikoista ja laulun surumielisyydestä aistisikin lievää luopumisen makua, niin kitara välittää yhtä verevästi niin Vanity & Priden herkkyyttä kuin Bluesmanin iskevämpää määrätietoisuutta.
True Northin vaikuttava kaihomieli tiivistyy Youth Is Wasted On The Youngin filosofisuuteen ja pedal steel -konkari BJ Colen maalailuun.
