Levyarvio: Kaunista laahaamista – Type O Negativen rauniolla syntyy lohdutonta tuomiometallia mutta ilman mustaa huumoria

A Pale Horse Named Death
When The World Becomes Undone
Long Branch

Vuosikymmenen alussa perustettu Kalpea hevonen on kolmannen pitkäsoittonsa äärellä. Ja kuten biisien nimistä (When The World Becomes Undone, End Of Days, We All Break Down) voi päätellä, edessä ei ole kovin iloinen tunti.

Bändi kuulostaa niin hyvässä kuin pahassa juuri siltä, miltä se paperillakin näyttäytyy eli entisten Type O Negative -muusikkojen gootti-/tuomiometalliyhtyeeltä. Vaikka levy alkaakin kauniisti ja kaihoisasti pianolla säestetyn laulun voimin, luovii bändi pienistä sävyeroista huolimatta vahvasti samoilla vesillä, joita Peter Steelen kipparoima yhtye aikoinaan hallitsi.

Manttelinperijän viittaa sovitetaan harteille ja se istuukin päällisin puolin hyvin. Biisit junnaavat, mutta varsin vähän paikallaan, mukana on melodisuutta sekä tarttumapintaa ja Sal Abruscato on pätevä ja tyyliin sopiva laulaja, jonka tulkinta miellyttää korvia. Toisaalta Steelen karisma ja musta huumori sekä rokimpi puoli, jota Type O välillä väläytteli laahaamisen ohessa, puuttuvat.

Tässä vaiheessa bändiltä kaipaisi ehkä jo enemmän omaa ilmettä. Lisäksi tunnin kellottavassa levyssä olisi ollut karsimisen varaa, ottaen huomioon sen sisältämän materiaalin keskinäisen samankaltaisuuden.